Onko ryhmäliikunnanohjaus uravalinta?
En usko, että elämässä voi tehdä jonkin sortin TO DO-listaa asioille, jotka checkaamalla onni on taattu. Uskon, että onnellisuus pohjautuu useimmiten perusluontoisimpiin asioihin kuin ura- tai kouluvalintaan, mutta näillä asioilla on väistämättä hyvinvoinnillemme suuri merkitys. Vietämmehän suurimman osan valveillaolevasta ajastamme tehden töitä, ja optimaalista olisi, että työnteko olisi mieluisaa ja parhaimmassa tapauksessa linjassa omien mielenkiinnonkohteiden (tai intohimon) kanssa.
Itse uskonkin, että minulle on erittäin tärkeää löytää valmistumiseni jälkeen pikku hiljaa työ, joka nostaa innostusmittarini suht samoille leveleille kuin ryhmäliikunnanohjaus ja siihen liittyvät haasteet. Kun sanon edellisen lauseen ääneen, saan aina vastaukseksi saman hymähdyksen: ”Eikös sun kannattaisi sitten vedellä täyspäiväisesti jumppaa ja tehdä urheilun parissa töitä?” Mun lyhyt vastaus joka kerta olisi vain, että ei. Miksi?
Jos kerran rakastan jotain hommaa niin täysillä, että 95% kerroista saan hiensekaiset onnenkyyneleet silmäkulmiini tunnin loputtua niin eikö se olisi idioottimaista olla työskentelemättä kyseisen työn parissa? En tiedä, mikä ihmisluonteessa on, mutta ihan kaikista ihanistakin asioista tulee liian kylläiseksi, jos makeaa on mahantäydeltä. Uskon yksinkertaisesti, että rakastan tätä hommaa just näin täysillä, koska se ei ole ikinä pakosta tehtyä. Se on keino, jonka avulla voin unohtaa sen hetken ajaksi aivan kaiken muun ”pakollisen” arjessani. Uskon liikaa, että kyseinen effekti katoaisi, jos niitä tunteja olisi yhden iltatunnin sijaan päivässä yli neljä.
Kyllästyn omiin vitseihini jo tällä tuntimäärällä Les Mills-ohjelmien toisella kuukaudella. Mitä tapahtuisi heitoilleni, jos tuntimäärä triplattaisiin? Veikkaan, että ohjaamiseni voisi alkaa muistuttaa paikalleen jämähtynyttä C-kasettia, joka ei vaan enää sovi 2018-luvun Bluetooth-kuulokkeisiin. Näen itseni kunnianhimoisena ja muutosta metsästävänä henkilönä, ja valitettavasti kyseinen positio ei ikinä tarjoaisi arkeeni tarpeeksi muutoksia. Levoton sieluni kysyisi vuoden ohjaamisen jälkeen, että mihin tätä hommaa voi viedä seuraavalle levelille… ja veikkaan vahvasti, etten saisi paperille raapustettua kovin montaa lausetta. Ohjaajana voi, ja kuuluu, kehittyä oman persoonan kasvattamisen avulla ja ohjelmiin syventymisellä – mutta se ei näy palkkakuitissa, CV:ssä tai välttämättä siinä onnellisuusmittarissakaan jos asenne ”rakkaudesta lajiin” on muuttunut täyspäiväiseksi elinkeinoksi. (Edistymisportaita ja keinoja, vaikkapa Les Millsillä, on mutta niistä täytynee ottaa kirjoitus myöhemmin erikseen.)
Tiedän, että Suomessa on montakin kuntosalia, joissa osa henkilökunnasta tekee tätä täyspäiväisenä työnään. Ruotsissa sellaista ilmiötä ei oikeastaan ole ja huomaan fiiliksessä ihan selvän eron heidän tunneillaan, ketkä tekevät tätä harrastuspohjalla verrattuna ”työläisiin” (voiko niin sanoa suomeksi?). En osaa järkeväksi teksiksi laittaa, mistä se ero johtuu, mutta koen monen ohjaajan menettäneen sen alkupalon hommaan, jos siitä on tullut ainoa tai merkittävä tulonlähde. En väitä, että ohjaajien tulisi tehdä töitä ilmaiseksi, koska kyse on kuitenkin myös meidän aikamme arvostamisesta, vaalimisesta ja laadun takaamisesta. Silti, henkilökohtaisesti en usko tämän olevan sellaisenaan ainakaan minulle sopiva uravalinta. Pääkoppani kaipaa kipeästi analyyttisempiakin hommia.
Muutosten haalimiseen liittyen kommentoin tätä ohjaajaprosessia vielä sen verran, että asiakkaan näkökulmastakaan ei luultavasti ole optimaalista, jos yhdellä clubin staralla on lukkarin viikkotunneista melkein kaikki. Olipa kyseessä minkä tahansa sortin uhanalainen laji, superstara jumppamimmi, haluavat asiakkaatkin vaihtelua. Vaikka rakastan Beyoncen biisejä, alkaisi sitä väkisinkin jumittamaan jollei Spotifystä löytyisi koko viikkoon kenenkään muun artistin musiikkia. Vaihtelu virkistää, uskokaa tai älkää vaikka kyseessä olisikin salin suosituin tyyppi. Kultainen keskitie (oli sitten miten klisee tahansa) myös jumppatuntien määrässä. Vai? Itse olen ainakin ennemmin harvinaista tiistai-iltojen jumppaherkkua, kuin jokaillan TV-shopille jumittanut mainos. Se siitä.
Ihanaa viikkoa!
<3Siiri