Hei vaan ja huomenta radiohiljaisuuden jälkeen. Hiljaisuus johtui aluksi gradun viimemetreistä, sitten uupumuksesta ja muuttostressistä. Lomat on nyt kuitenkin lusittu ja muutto jotenkuten tältä erää saatu fixattua. Niimpä näin unettomana lauantaiaamuna on mukava avata tämä välilehti uudelleen macin selaimesta, ja kirjoittaa kesän jumpista osa ykkönen.

Oon aikaisemminkin kirjoittanut täällä, että oon käynyt lomilla ja kesällä vetämässä Playitaksella jumppia. Tänä kesänä en sitten lopulta halunnutkaan lähteä sinne, koska kroppa ja mieli tuntuivat liian väsyneiltä 4-6 tunnin päivittäiseen jumppaamiseen noin 40 asteessa. Päätin sen sijaan ottaa toisenlaisen jumppaloman, ja visiteerata vanhaa ohjaajakaveriani ja ”pikku-sisteriäni” joka oli muuttanut Mallorcalle ohjaamaan Les Millsejä. Playitaksella asiakkaina on aina henkilöitä, jotka ovat tarkoituksen mukaisesti hakeutuneet liikuntalomalle. Tätä kautta mulla on kokemusta paikasta, jossa ohjaajilta vaaditaan suht kovaa tasoa ja asiakkaat maksavat hotellista sillä lähtökohdalla, että pääsevät jumppaamaan, uimaan olympia-altaaseen, crossfittaamaan, kiipeilemään, juoksemaan vuorille ja maantiepyöräilemään. Niin ei ole asian laita esimerkiksi kyseisessä Mallorcan TUIn hotlakohteessa, vaan ”fitness-palvelut” tarjotaan sielä ns. lisämausteena. Uskon, että Les Millsin ja TUIn yhteistyö kyseisellä tavalla tähtää siihen, että Les Mills käyttää näitä tunteja markkinointikanavana tuotteilleen samalla kun tunnit tähtäävät toimivansa hyvänä lisätarjontana matkailijoille. Win-win sits molemmille. Vai? 

Meininki itse kohteessa, ohjaajien asenteessa ja asiakaskunnassa oli todellakin erilainen verrattuna aiempiin kokemuksiini. Playitaksellakin oleminen on sekä fyysisesti että henkisesti aika raffia, ja tulee suurimmalle osalle (kokeneille konkareillekin) yllätyksenä. Meininki sielä kuitenkin on ihan fantastinen, ja ohjaajat sparraavat toisiaan jaksamaan tuntimäärällisesti haastavat viikot, ja tukevat toisiaan esimerkiksi team-teach muodossa. Tätä huikeaa yhteishenkeä ja tiimimeininkiä en oikein nähnyt Mallorcan kohteessa. Ohjaajista kaikki olivat juuri aloittaneet ohjaajamisen (paitsi oma ystäväni) ja tunnelma tiimin kesken vaikutti suhteellisen negatiiviselta ja litteältä. Mallorcan hotlassa pidetyt tunnit olivat ainoastaan puolituntisia ja tarjonnasta löytyi pelkästään compsu, balance ja cx. Kohteessa olevat ohjaajat vetävät yhtä ja samaa ohjelmaa koko sesonkinsa ajan, eli kuusi kuukautta Les Millsin normaalin kolmen kuukauden sijaan. Itsellä meinaa hajota pää omiin juttuihin jo muutaman viikon jälkeen, kun on paukuttanut samoja biisejä omassa päässään ja tuttujen asiakkaiden edessä. Hatunnosto siis näille turistikohteessa oleville ohjaajille siitä, että kykenevät rullaamaan samoilla biiseillä kuusi kuukautta. 

Ideana on varmasti siis se, että avattaisiin hotellivieraiden silmät LM-maailmalle ulkomailla, ja saataisiin heidät jatkamaan kyseisiä jumppia back at home. Ideana kuninkaallinen, toteutus kaipaa hiema hiomista. Niinkuin minkä tahansa muunkin brändin kanssa, voi quantity vs. quality tradeoffin ratkaisu olla vaikeaa. Välillä vähemmän olisi todellakin enemmän! Koko LM-maailma pyörii ohjaajien ja salien lisenssimaksuilla, mutta kaikkiin yhteistyöprojekteihin ei ole kannattavaa lähteä ja jokaisen henkilön läpäiseminen koulutuksista voi olla brändille riski. Ohjaajilla Mallorcallakin oli ihan hyvä tekemisen meninki, mutta aito intohimo tavaramerkkiä ja ohjaamista kohtaan olisi vaatinut muutaman vuoden kokemuksen alalta ja laajemman tutustumisen tähän hassuun maailmaan. Itse koen jokaisen ohjaajan oppivan eniten siitä, että saa käydä aktiivisesti muiden jumppamimmien tunneilla ja reflektoida, mikä toimii ja mikä ei. Jos ja kun kouluttautuu ohjaajaksi tuollaisen ”kuplan sisällä kaukana kotoa” ilman, että muiden ohjaajien tunnit olisivat käytettävissä tai ilman, että henkilöllä on mahdollisuus saada feedbackia alan konkareilta tai vakkariasiakkailta, ovat kehitysmahdollisuudet aika kiikunkaakun. Jengi lähtee varmasti ohjaamaan ulkomaille lähinnä siitä syystä, että se olisi hauska kokemus ja tsäänssi päästä asumaan kauemmas ennen esimerkiksi yliopisto-opintojen alkua. Sen ostan. Mutta tämä kokeilu ei saa tapahtua asiakaskokemuksen ja brändien hinnalla. Ihan sama missä päin maailmaa ohjaa, on motivaationa oltava aito intohimo omiin asiakkaisiin, heidän kokemuksiinsa ja kehitykseen. 

Tästä syystä mulla jäi jumpat reissussa paljon vähemmälle, kun mitä olisin sähköttänyt Playitaksella. Se kai oli se tarkoituskin, koska kroppa ei ollut ihan timanttisessa iskussa kesän alussa. Vähän mua silti suoraansanottuna harmittaa, että lähdin tuonne tutun ja turvallisen, hikisen ja sparraavan Playitaksen sijaan. Mutta kai sinne pääsee vielä toistenkin. Mulla ja ”pikku-systerillä” oli silti ihana viikko ja kotiin tarttui mukaan monta hyvää muistoa herkullisesta ruoasta, kauniista rannoista ja haastavista vuorista. Mallorcalla on ihana luonto, ja jos päiväretkityyppiset tehoiskut vuorille tai pyöräreiteille kiinnostaa – on se oiva aktiivikohde nyt syksylläkin. Jumppaamaan en sinne silti enää ikinä lähde.

Nyt kimpsut ja kampsut kasaan, ja Esportille sijasitamaan compsua ja cxää! Arki on siis alkanut, ja lisää omista vakkaritunneista heti, kun seuraava rako ilmestyy.

Ihanat ja aurinkoiset viikonloput! 

<3Siiri