Uskottavuuden ja arvostuksen matkalaukku, mitä pakkaisit?
Sunnuntaiaamu. Stressitasot taas hieman korkealla ja minun kroppani hitusen ylikierroksilla. Herätys ennen aamuviittä ilman herätyskelloa. Iso kuppikahvia, ja Nyhetsmorgonin odotus käyntiin.
Yksi haastattelu aamun lähetyksessä sai huomioni täysin; ja olen miettinyt kyseistä asiaa jo niinkin epäseksikkään asian tiimoilta kun gradua kirjoittaessani. Juttu käsitteli nykypäivän lähdekriittisyyttä, varsinkin virtuaalisessa miljöössä. Onko sitä? Ihmisen identiteetti ja arvomaailma pohjautuu ”in-ryhmässä” opittuihin tapoihin, perinteisiin ja arvoihin. Perinteisesti meidän in-ryhmämme koostui perheenjäsenistä, sydänystävistä ja ehkäpä aikuisiässä kollegoistamme. Huomaamattamme opimme, että tämän in-piirin mielipiteet ovat ne ”ainoat oikeat” ja out-ryhmän mielipiteitä ja tapoja tarkkaillaan kriittisten linssien läpi. Ihmiset perustavat ja pohjaavat koko identiteettinsä ja minä-kuvansa tähän sisäpiiriin, ja niin se on aina ollut. Emme kyseenalaista oman äitimme siivousrutiineja tai parhaiden ystäviemme pukeutumistyyliä, koska huomaamattamme toimimme itse samoin. Jos olet vaahtosammuttimenkokoisesta saakka oppinut, että sinun kuuluu kannattaa tiettyä jääkiekkojoukkuetta tai että Valion maitorahka olisi parempaa kuin Arlan, et huomaamattasi kyseenalaista näitä asioita aikuisenakaan. Suorastaan loukkaannut, jos joku haastaa mielipiteidesi vedenpitävyyden tai kaataa myytin, johon olet uskonut koko ikäsi. Mikäs tässä sitten nykyään on niin kummallista? Mikä on muuttunut? Eivätkö ihmiset enää identifoi itseään in-ryhmiensä kautta, ja haittaako se?
Virtuaalinen maailma (slash sosiaalinen media) on muuttanut käsityksemme siitä, mihin ryhmään kuulumme ja täten muuttanut luonnollisen prosessimme itsemme-muodostamisesta; kehen ja mihin pohjaamme oman identiteettimme. Voimme selailla Instagramin ehdotussivua useita tunteja päivässä, ihaillen (ja kritisoiden) ihmisiä, keitä emme ole oikeasti ikinä tavanneet. Nykynuoret seuraavat Salattujen elämien sijaan tänäpäivänä YouTube-staroja, ja uskon että siinä vaiheessa näyttelyn ja reaaliteettien rajaaminen on huomattavasti haastavampaa, kuin mitä se oli Salkkarit-generaatiossa. Pukeutumistyylimme, poliittiset suuntautumisemme ja unelmiemme lomakohteet saattavat häilyvästi määräytyä sosiaalisen median ”tuttujen” perusteella sen sijaan, että hakisimme kyseisen arvomaailman enää strong ties -suhteistamme. Identiteetin muodostamisesta on tullut häilyvää. Kysyt itseltäsi varmasti tässä vaiheessa, voiko siitä olla meille harmia? Mitäs sitten?
Harmillista omasta mielestäni on se, että ihmisluonteeseen kuuluu se, että uskomme myytteihin ja jaamme niitä. Tietyn in-ryhmän sisällä esimerkiksi tyhjällä vatsalla urheilu tai hiilareiden välttely tai avantouinnin maagisuus voi kuulua näihin myytteihin, joihin uskotaan kuin kovaan kiveen. Niitä ei kyseenalaisesta, eikä pohjusteta objektiivisellä, kriittisellä lähteiden tarkkailulla. Saatamme pohjata koko urheilufilosofiamme tai ruokatottumuksemme myyttiin, jota on kyseisen in-ryhmän keskuudessa vouhkottu. Tai tiedättekö sen tunteen, jos olette seuranneet henkilöä X useita vuosia sosiaalisen median välityksellä ja kun tapaatte in real life, ei hän olekaan ollenkaan sellainen kuin kuvittelit? Niin hyvässä kuin pahassa. Entä jos olemme pohjanneet suurimman osan arvomaailmastamme kyseisen profiilin postauksiin, myytteihin?
Nyhetsmorgonin lähetyksessä sanottiin kyseisen pohdinnan suhteen aikas osuvasti mielestäni. Jos olisit lähdössä ulkomaanmatkalle kesällä, antaisitko ventovieraan ihmisen pakata matkalaukkusi? Että ventovieras henkilö freespeissaisi täysin ja täyttäisi sinun matkalaukkusi tavaroilla, joita hän kokisi tarvitsevansa kyseisen reissun aikana. No, et antaisi. Uskon ainakin, ettet todellakaan antaisi.
Miksi annat kyseisen henkilön siinä tapauksessa pakata jotain paljon kriittisempää, nimittäin arvojesi matkalaukun? Instagram-profiili Y muodostaa ostoslistasi seuraavalle Prisman reissulle, koska hän suosii Elovenan kaurahiutaleita Provenan edelle, ja porkkanoiden sijaan kannattaisi suosia paprikaa. Hän saa sinut uskomaan, että tyhjällä mahalla tehty cardio on ainoa tie ihailtavaan bikinivartaloon ja banaani kerryttää selluliittiä pakaran päälle. Hän saa sinut uskomaan, että tänä kesänä kannattaisi lähteä Balille Thaimaan sijaan, vaikket tiedä kummastakaan paikasta oikeasti yhtään mitään. Nojaat arjen valintojasi henkilön Y toimintaan, josta et todellisuudessa tiedä yhtään mitään. Seuraavan kerran, kun olet palkkaamassa esim. personal traineria, perustele itsellesi hyvin miksi valitset instastaran vinkit henkilökohtaisen kontaktin sijaan.
Itse syyllistyn kyseiseen asiaan vähintään yhtä paljon kuin kaikki muutkin, mutta jatkossa yritän olla tarkempi sen suhteen keltä kysyn apua pulmiini ja mistä etsin inspiraatiota bucket listilleni.
Sunnuntaihaleja ja aurinkoa! Viimeiset 6 viikkoa Uppsalassa starttaa nyt…
<3Siiri