Pelottavan kevyt olo

Luin ennen muuttoa kokemuksia eroista; Ahdistusta, vihaa, itkua, sumua, katkeruutta, ikävää, itsetuhoisuutta, unettomuutta, pelkoa, epätoivoa….

Odotin kauhulla omaa muuttoani ja noita tunteita. Missä ne on, häh?!  Olen asunut tässä pian viikon (vasta). Itkuja on tullut kyllä, mutta ei niin paljon kuin ajattelin. Lähinnä jos radiosta soi joku koskettava biisi tai näen jonkun asian muistuttavan meistä. Ikävä on oikeastaan ainoa tunne, mitä olen eroon liittyen täällä kokenut.

Epäilenkin, olenko mä vieläkään tajunnut eroa todeksi? Siitä on sentään jo yli kuukausi. 

Toisaalta, asuessani entisessä, yhteisessä kodissamme, tunsin kaikkia noista tunteista kolmen viikon ajan. Todella vahvasti! 

Havahdun kyllä päivittäin siihen, että olen taas miettinyt yhteen palaamista. Sitä, miten mies tulee ja kertoo haluavansa jatkaa, siitä millaista meillä sitten on, millaisia ehtoja sovimme tapailulle jne.  
Pari kertaa olen myös sortunut viestittämään. Yleensä mies ei reagoi niihin mitenkään (tiedän sen jo ennakkoon, mutta kiukuttaa silti). Tai sitten hän vastaa, muttei kommentoi mitenkään sitä, jos olen maininnut, että toivoisin kovasti, että voisimme vielä jatkaa tapailua.

Ai niin, eiliset mukavat jutut
– Sain raahattua itseni juoksemaan
– Söin jälleen ihan oikean ruoan, kanasalaattia
– Löysin kenties nimen käyttäytymiselleni. Ainakin se iski niin lujaa, että rintaan sattui ja pääsi itku. Sen jälkeen tuntui vapauttavalta. Voi tietysti olla, että mulla on nyt vain liian iso tarve saada vastauksia…
– Tein grafiikkaa seinälle. Vielä viimeistely ja sitten vien ne suurtulostukseen.