Uusia fiiliksiä, vaikka ihan tavallisia

Mä en vain selkeästi ole tottunut sinkkuelämään. Olen elänyt liian kauan parisuhteessa – ja sitä ennen parisuhteessa. Mutta hei, aika siistiä tää kaikki!

Miessuhteiden tyngät on olleet enemmän tai vähemmän epäselviä. Juupas, eipäs, en mä tiedä, vetäydyn ja kun vastailen sinulle vain lyhyesti. Kun tulkitset sen niin, ettei minua kiinnosta, huhuilen takaisin ja kyselen, oletko kenties suuttunut jostain? 
 

Kyllä ihmissuhteet teininä oli helpompia. Toisesta tykättiin ja sitten ”alettiin oleen”. Ei mitään seuraavista: juupas-eipäs ja en minä tiedä, olet mukava ja ihana ja periaatteessa voisin sitoutua vakavampaan, mutta haluan pitää ovet avoinna; jos löytyykin joku vielä parempi, sitoutumiskammoa ja muuta.
 

Tervetuloa aikuisen ihmisen ihmissuhde-elämään. Olen jo tarkastellut asiaa puolen vuoden ajan ns. ulkopuolisena ja löytänyt paljon huonoja puolia tai sellaisia, joihin en syystä tai toisesta halua palata. Joo, en mä oikeasti kaipaa välttämättä sitä ihmistä vaan läheisyyttä ja huomiota. Toki toisinaan havahtuu miettimään, että eksä oli mukava ihminen, ei se niin paha mies ole. En kuitenkaan tahdo takaisin.