121212 vei paljon mennessään

Käytiin siellä terapiassa. No, sainhan mä vastauksia ja etenkin lopullisen iskun, että tämä todellakin oli tässä. Se sattui ihan julmetusti. Sattuu vieläkin ja sattuu varmasti vielä pitkään.

Aluksi ex kertoi, että haluaa nyt olla ihan itsekseen. Ei minua, ei sitä toista naista. Haluaa tunnustella, selvittää päätään, etsiä kai itseään. Ok, ihan jees. Sitten hän sanoi, että haluaa olla varma päätöksestään, että teki oiken. Olin vähän ihmeissäni. Eikös hän jo päättänyt että me erotaan, eikös me jo erottu? Hetkeksi tuli toiveikas fiilis, että ehkä meistä vielä jotain.

Juu ei. Ei mennyt montakaan minuuttia, kun tuli puheeksi tämä väliaika. Että mikä tilanne on nyt, kun hän selvitteee päätään. Ollaanko me erottu ja vapaita tekemään mitä halutaan vai onko tämä semmoista mitälie miettimisaikaa, kuten avioerossa. Harkinta-aikaa. 

Mä odotin tuon aiemman perusteella, että ex sanoisi tätä harkinta-ajaksi. Eipä sanonut. Sanoi että ei aio olla kenenkään kanssa, mutta on nyt vapaa tekemään mitä tahtoo. Mitäpä mä siihen sitten sanomaan tai ehdottamaan, jos toinen tuntee noin. Muutenkin tuntuu tosi epäreilulta, olen tai olin niin altavastaajan asemassa koko jutussa, tässä tilanteessa. 

Terapian jälkeen sanoinkin, että musta on epäreilua, että mua ei kuunnella. Mä olisin halunnut monissa tilanteissa erilaisen ratkaisun kuin hän, mutta ei toista voi pakottaa. No, hän sanoi ettei aio tehdä kenenkään kanssa mitään, mutta haluaa tuntea olevansa vapaa. Mun kanssa hän on kuulemma ollut vankilassa.

Nyt on syyllinen olo, eikä mitenkään pienissä määrin.

Eilisen asunnon sain. Hetken olin siitä onnellinen… nyt se onni vähän jo laantuu ja lähinnä pelottaa. Mutta on se askel otettava. Mitä nopeammin, sen parempi. Onneksi ei sentään tarvinnut hätäratkaisuna ottaa mitään kauheaa luukkua. 

Enkä tiedä, pitäisikö jo mennä täältä toisten nurkista sinne omiin nurkkiin. Hiljaisiin, pölyisiin, ahdistaviin, täynnä muuttolaatikoita. Tiedän, etten pysty siellä nukkumaan, pelottaa ja itsetuhoiset ajatukset saattavat ottaa vallan. Mutta ei tännekään voi jäädä. Ja kohta mun on opittava olemaan yksin, öisinkin.