Ai sä seurustelet?

Viikolla sain tietää, että exä seurustelee. Yhtenä vaihtoehtona on myös muutto samalle paikkakunnalle naisen kanssa. En tiedä onko syynä nainen vai joku muu. Ei kuulu mulle.

Aluksi pääsi itku, saatoin sanoa muutaman ruman sanan. Aika nopeasti pystyin kokoamaan itseni ja reagoimaan tilanteeseen melko viileästi; aha, ai hän seurustelee. Okei. Jaa. 

Toki siinä ehti miettiä kaikenlaista; Exä sanoi terapiassa, että on nyt yksin ainakin 4kk, jotta saa päänsä selväksi (miksi se valehteli mulle?), kertoi naisen rakastavan vielä omaa exäänsä ja epäili siksi, ettei heistä koskaan tule mitään (valehteliko se tämänkin mulle?). Niin, asioita joilla ei nyt oikeasti ole enää mitään väliä, eikä mun niillä kannata päätäni vaivata. 

Olen yrittänyt kuvitella exän uuden kumppaninsa kanssa kävelemässä kadulla, istumassa kahvilassa, halailemassa ja suutelemassa. Luultavasti käyn tuollaista ajatusleikkiä päässäni, jotta voisin testata, mitä fiiliksiä se mussa herättää. No, ei se herätä juuri mitään. 

Tiedän, tuo on turhaa. Reagointi tai reagoimattomuus eivät kerro mitään. Jossain vaiheessa se itku, katkeruus, viha jne voi ilmaantua jostain. Samalla tavalla kuin eron käsittelyssä muutenkin.

On tämä tavallaan jännääkin vaikka koko ajan odottaa niitä suuria mustia päiviä, jotka tuntuvat murskaavan alleen.

Miten vain, tämä viikko oli mukava. Jokainen päivä oli oikeastaan aika kiva. Huolimatta tuosta seurustelu-uutisesta.