Eromässäilyä?

Sitäpä vaan, että ei käy kateeksi eroavat julkisuuden henkilöt. Onneksi mun erostani ei lue iltapäivälehdissä, radiossa ei järjestetä leikkimielistä tietokisaa innoittajana eroni, mummot eivät kauhistele lähikaupassa asiaa jne. Ihan samalla tavalla ero varmasti satuttaa ihmistä statuksesta riippumatta. Asiassa lienee tarpeeksi pohtimista ja käsittelemistä ihan omassa päässä. Yritä siinä sitten vielä hoitaa joku julkisuuskin. 

Toisaalta mietityttää myös ne julkisuuden henkilöt, jotka parin kuukauden päästä poseeraavat nätisti lehden etusivulla ja hehkuttavat, miten erosta on nyt selvitty ja  miten se on vahvistanut. Siis joo, mä uskon tuon, mutta miten nopeasti se oikeasti voi tapahtua?! Kymmenen vuoden liitto, ero tuli yllätyksenä ja kahden kuukauden päästä kaikki tuntuu kauniimmalta kuin koskaan. Melkoista superihmisyyttä. Pelottavaa jopa. Rahalla saa vaikka terapiaa. Terapia auttaa, mutta ei sekään määräänsä enempää. Ei terapia ole mikään taikatemppu. Terapeutti voi ohjata ja tukea, mutta tunteet ihmisen on käsiteltävä ihan itse. Niihin menee se aika, mikä menee.

Niin ja aina he ovat vain kauniisti ilmaistuna kasvaneet erilleen. Mä olen aina vierastanut tuota termiä. Ihminen on yksikkö, parisuhteessa yksikköjä on kaksi. He ovat edelleen kaksi erillistä ihmistä, vaikka puhuvatkin meistä. Molemmat kasvavat koko ajan, joka hetki. Valitettavasti se henkilökohtainen kasvu (tai paremminkin ehkä muutos) ei taida yleensä mennä samaa tahtia molemmilla. Onko kyse sitten erilleen kasvamisesta vai siitä, ettei ehkä tiedetä missä kohdassa toinen on menossa? Tai sitten juuri se tilanne missä molemmat ovat tahoillaan menossa, on liian rankka ja raskas käsitellä. Silloin päätetään erota.