On naisia ja on naisia. On toki miehiäkin…

Yhtä kaikki, jokainen vastaantuleva, noin ikäiseni, vihlaisee rinnasta. Tulee paha olo. Jokainen nainen tai tyttö, joka voisi olla eksäni mielestä viehättävä, tekee pahaa. Meinaa tulla oksennus. Etenkin yksi harrastuspiireissä oleva tyttö… jessus, mun piti tänään oikeasti lähteä pois äkkiä, kun hän saapui paikalle. Tuli niin surkea olo fyysisesti ja henkisesti. 

Inhottavaa, että tuo tyyppi vaikuttaa vielä ihan mukavalta. Aiemmin olen jutellut hänen kanssaan ja ajatellut, että voisin alkaa harrastamaan aktiivisemminkin. Koska ainakin hän tuntuu olevan kiva, voisin tulla hyvin juttuun. Nyt en enää voi olla samassa huoneessa hänen kanssaan. Ja mitä tämä henkilö on mulle tehnyt? Aivan, ei yhtään mitään. Hän vain sattuu muistuttamaan ihmistä, josta eksäni voisi kiinnostua.

Asiaa ei helpota yhtään se, että tuo eksän ihastus vaikuttaa aika ns. peruspirkolta. Siis semmoiselta muodikkaalta,  sievältä… jotenkin, en tiedä. Ei semmoiselta, jonka olisin kuvaillut, jos joku kysyisi miehen naismakua. Eli nyt tuo kuvotusta aiheuttavien vastaantulijoiden määrä on laajentunut … varmaan puolet ikäisistäni naisista on semmoisia, että alkaa heikottaa. :O

Pahinta tässä kai on se, että jokainen heistä on miehelle mahdollisuus. Jokainen heistä voi olla hänelle kiinnostava, mystinen, kiehtova uusi tuttavuus. Minä en sitä enää ole. Hän tuntee minut, minä en enää aiheuta hänessä tuntemuksia, että ompas kiehtova tyttö tuossa. 

Toki on miehiäkin. Sellaisia, joita katsoessa voisin ajatella, että tuon haluan, tuo on söpö. Itsetuntoni ei todellakaan ole nyt hyvä, vaikka satunnaisesti tunnen oloni viehättäväksi (kestää n. 5min) – kumma kyllä. Voisi sitä tietysti hymyillä vastaantuleville, mitäpä siinä menettää. Mutta ei se hymy tule. Minä luulen hymyileväni mutta oikeasti suupieleni muodostavat vain viivan. Kivan näköiset miehet eivät herätä muita fiiliksiä, kuin että ”tuokin on varmaan menossa tyttöystävänsä/ avovaimonsa/ vaimonsa luo”. 

Pari treffikutsua olen jo hylännyt, kieltäytynyt kohteliaasti. Ahdistaa liikaa. Ihan asialliset pyynnöt asiallisen oloisilta tyypeiltä ahdistaa. Tulee semmoinen olo että antakaa mun olla rauhassa, älkää häiritkö. Ei tunnu lainkaan imartelevalta. Samalla pelkään, että sitten kun mä joskus voisin olla valmis kahville, kukaan ei enää kysy.