Nyt he tulivat kylään, katkeruus ja viha.

Helvetti. Jätkä ei halua tapailla, koska haluaa olla vapaa. Okei. Ei sitten. Mutta hittoako tyyppi silti kyselee, voisiko seurustelu eri osoitteista onnistua. Antoi ymmärtää ja piti turhaa toivoa yllä. 

Sitten hän kertoo, miten yrittää nyt saada selväksi päänsä ja ruotii ihastustaan. Ei mua kiinnosta, mä en halua tietää, tajuatko, se loukkaa satuttaa mua, tajuatko?!
Mulle riitti, että istuin sun tukenasi terapeutin luona ja kuuntelin kun pohdit, mitä teet ihastuksesi kanssa, mitä kerrot hänelle, koska voit ehkä alkaa tapailemaan. En halua tietää!

Ensimmäisen jutun jälkeen sovittiin, että pitää kertoa HETI, jos sellaisia tunteita vielä tulee. Eipä kertonut ei. Kertoi vasta yhteisen yön – ja mistäs mä tiedän, vaikka ois muitakin öitä…muitakin asioita selvinnyt jälkeenpäin. Silloin ihastus oli kestänyt ”ehkä puolitoista vuotta…”, ”no emmä tiedä, ehkä kesästä…” ”jonkun pari kuukautta”.

Helvetti, kai sen nyt tietää!? 

Syksyllä mulla oli vahva tunne, ettei kaikki ole ok. Kysyin, onko joku kolmas kuvioissa. Ei kuulemma ollut. Mulle jäi tosi huono omatunto. Jos toinen sanoo ei, sen pitäisi riittää. Mutta kun intuitio sanoo, että hän ei puhunut totta. Mun olisi pitänyt voida luottaa toisen sanaan. Yritinkin. Soimasin itseäni siitä, etten voinut luottaa.  Niin, intuitio olikin totta, ei se mitä ukko suustaan päästi!

Mä olin vasta päässyt yli edellisestä, oppinut taas luottamaan paremmin. Sitten se teki sen taas. Vai luuliko mies, että mä alan luottaa taas kuin taikaiskusta tai ainakin tosi nopeasti. Että kaikki olisi esim. puolen vuoden päästä ihan kuten ennenkin. En muista pyydettiinkö multa koskaan anteeksi tai mitään. Ehkä ei. No, anteeksi voi toki antaa ilman että toinen sitä pyytää. Mutta nyt sekin kaihertaa. Nyt kaihertaa kaikki.

Mun tekisi mieli kertoa sille naiselle, ettei hän todellakaan ole ensimmäinen jonka kanssa mies on pettänyt. Toisaalta, so what. Ei hän sitä kuitenkaan kuuntelisi. Itsestäni tekisin sekopään. 

Miksi hitossa mä haluan takaisin? 

Vielä kun tuntuu, että ei musta ole mihinkään. Olisi pitänyt heti tajuta, etten voi ”kilpailla” sellaista barbieta vastaan. Nyt on semmoinen olo, että olisi ihana nukahtaa, eikä herätä enää. Ah-dis-taa.