Luin ennen muuttoa kokemuksia eroista; Ahdistusta, vihaa, itkua, sumua, katkeruutta, ikävää, itsetuhoisuutta, unettomuutta, pelkoa, epätoivoa….

Odotin kauhulla omaa muuttoani ja noita tunteita. Missä ne on, häh?!  Olen asunut tässä pian viikon (vasta). Itkuja on tullut kyllä, mutta ei niin paljon kuin ajattelin. Lähinnä jos radiosta soi joku koskettava biisi tai näen jonkun asian muistuttavan meistä. Ikävä on oikeastaan ainoa tunne, mitä olen eroon liittyen täällä kokenut.

Epäilenkin, olenko mä vieläkään tajunnut eroa todeksi? Siitä on sentään jo yli kuukausi. 

Toisaalta, asuessani entisessä, yhteisessä kodissamme, tunsin kaikkia noista tunteista kolmen viikon ajan. Todella vahvasti! 

Havahdun kyllä päivittäin siihen, että olen taas miettinyt yhteen palaamista. Sitä, miten mies tulee ja kertoo haluavansa jatkaa, siitä millaista meillä sitten on, millaisia ehtoja sovimme tapailulle jne.  
Pari kertaa olen myös sortunut viestittämään. Yleensä mies ei reagoi niihin mitenkään (tiedän sen jo ennakkoon, mutta kiukuttaa silti). Tai sitten hän vastaa, muttei kommentoi mitenkään sitä, jos olen maininnut, että toivoisin kovasti, että voisimme vielä jatkaa tapailua.

Ai niin, eiliset mukavat jutut
– Sain raahattua itseni juoksemaan
– Söin jälleen ihan oikean ruoan, kanasalaattia
– Löysin kenties nimen käyttäytymiselleni. Ainakin se iski niin lujaa, että rintaan sattui ja pääsi itku. Sen jälkeen tuntui vapauttavalta. Voi tietysti olla, että mulla on nyt vain liian iso tarve saada vastauksia…
– Tein grafiikkaa seinälle. Vielä viimeistely ja sitten vien ne suurtulostukseen.

Tänään kiittämisen aihetta ompi seuraavista:

– Ystävän kanssa mukava lenkki ja teehetki

– Kämpästä meni sähköt. En saanut sulakkeitakaan ränkkäämällä niitä toimimaan. Tuntui kuitenkin pienen hetken jonkinlainen ylpeys sisällä, että ”mä hoidan tämän itse, en laita miestä asialle, kuten ennen olisin tehnyt”.

– No, laitoin kuitenkin miehen asialle. En tosin eksää. Ystävä tarjoutui miehensä kanssa käymään ja ihmettelemään asiaa. Teehetki ja pullaa kans!

– Täyttelin kalenteriin tämän kuukauden menoja. Jos saan raahattua itseni niihin, niin jee, mulla on sentään melkein jokaiselle päivälle jotain kodin ulkopuolista aktiviteettia! Ei välttämättä isoa, mutta tunti – pari harrastusta, tiettyjen juttujen ostelua, pankissa käynti… mitä nyt milloinkin. Pääasia että on jotain.

– Sain puolitutulta niin kauniita kommentteja, että meinasi tulla itku. Ensin ajattelin tietysti, että valehtelee mokoma. Mutta sitten päätin ottaa ne kohteliaisuutena. Entä sitten, vaikka valehtelisi. Minä kuulin kehuja ja sellaisiksi ne myös tulkitsen.