Päivän oksennus

Ajattelematta enempää, aion tehdä tästä terapiapostauksen. Kirjoitan sen kummemmin ajattelematta.

Miksi mun pitää rakastaa sua, saatanan idiootti. Moni on sitä mieltä, että et ole mun arvoinen. Haluaisin uskoa sen itsekin. Haluaisin kokea sen rehellisen tunteen, että kyllä, mun on parempi yksin kuin epävarmuudessa. Tuollaisen lapsellisen kanssa. Tuollaisen joka ei osaa edes tunteitaan käsitellä. Antaa mennä vaan! Antaa ihastumisen viedä ja ihmettelee, kun kotona ei ole enää niin kivaa. Mikähän siihen on syynä? Mieti nyt itse, jos kykenet!

Kyllä, ihastumisia tulee pitkässä suhteessa. Kyse on siitä, miten niihin reagoi. Osaako käyttää niitä pieniä aivojaan ja tiedostaa että hitto, mä olen tainnut ihastua. Seuraava askel voisi olla vaikkapa miettiä että mitähän tämä tarkoittaa. Pääsenkö tästä ajatuksesta irti suuntaamalla ajatukseni tuohon omaan puolisoon. Pitäisikö tästä kertoa hänelle, jotta voidaan jutella ja puida ehkä suhdettakin samalla. Kertoisinko, etenkin kun sovittiin, että pitää kertoa jos sellaisia tulee! Niin, vaikka ihastuminen johtaisi eroon, voi asiat hoitaa siististi ja puhaltaa pelin poikki ennen kuin satuttaa liikaa. 

Sinä et siihen tunnu kykenevän. Sinä mietit ihan tosissasi, että minä tunnun jotenkin tylsemmältä ja ärsyttävämmältä samaan aikaan kun sulla on ajatukset toisaalla. No jaa, wonder why? Sä et edes koe pettäneesi. Et nyt etkä silloin viimeksi. ”Ei se oikeastaan ollut pettämistä, enhän mä mitään fyysistä tehnyt! ”
Aaargh, tuo petaileminen, ettet jäisi eron sattuessa yksin, on pettämistä pahimmillaan. Pahempaa kuin joku kännipano, joka ei merkitse mitään. 

Luulitko sä tosiaan, että mä voisin sen ensimmäisen kerran jälkeen luottaa tuosta vaan. Voin kertoa, siihen meni kolme vuotta. Vasta viime syksynä tunsin, että hitto, mähän voin taas luottaa aika hyvin. Oltiin vasta menossa täydelliseen luottamukseen.

Entä onko susta jotenkin epänormaalia olla mustasukkainen, jos toinen ”myöhästyy” bussista ja muka hukkaa lompakkonsa ja hups, pakko mennä yhden naisen luo yöksi humalassa. Seuraavana aamuna saan tietää, että tämä nainen on ikäisesi sinkkunainen.  Ja myöhemmin, että taisitkin tarkoituksella jättäytyä bussista ja tämä on juuri se vitun barbie.  Niin, jospa miettisit kohdallesi  kuvaamaani tilannetta. Tai sitten olet tunteeton paska, jolle on ihan ok, että olisin toiminut noin.

Teidän suhteestanne tulee varmasti mahtava. Ihmisillä on aika paljon vaikeuksia hyväksyä sitä, koskapa he tietävät, että se on saanut alkunsa rumasti. Äitisi on kokenut samanlaiset jutut kuin minä. Hän itkee ja muistelee omaa kokemustaan. Hän on sanonut, ettei tiedä osaisiko suhtautua siihen barbieen ystävällisesti. Samaa on sanonut pari muutakin. Sinä hyppäät suhteeseen, vaikka olet aika hukassa itsesi kanssa – muutenkin kuin parisuhdeasioissa. Nainen haikailee exänsä perään ja olet itse sanonut, että hän taitaa rakastaa entistään. Alkuhuuman jälkeen voi olla pientä luottamuspulaa – mulla ainakin olisi, jos tietäisin kumppanini pettäneen aiemmassa suhteessaan useamman kerran. 

Odotan päivää, jolloin olen rehellisesti onnellinen että tuli ero. Että lähinnä säälin sua, en edes vihaa. Ehkä olet mulle ”ihan sama”. Mutta mä olen käsitellyt tunteeni ja oppinut itsestäni – yksin. En syöksymällä suhteeseen.  

Oikeastaan en tiedä toivonko sulle pahaa. Lähinnä säälin sua.