Romahduksia

Aika monta romahdusta tänään.

– Yksi kauppa, josta tulee aina mieleen hän. Olin kävelemässä siitä ohi, murruin ja rupesin itkemään.  Siinä kaupan edessä, joululaulujen soidessa ympärillä.

– Joululauluja, lunta, paljon punaista ja onnellisia ihmisiä, kuumia kastanjoita ja ulkotulia. Rupesin itkemään.  

– Askartelukaupan edessä. Ennen ne oli kivoja paikkoja. Ei sitä itselleen jaksa mitään värkätä. Yksin. Ei voi näyttää kenellekään että katso, tämmöistä hölmöä tein.

– Asunnonvälitysfirman edessä, ja toisenkin, ja kolmannen. Siellä ne pienet surumieliset mökit odottavat pelastajaa, joka tekee niistä onnellisia. Mummonmökki saa taas tuntea olevansa tärkeä.  Meidän piti tehdä yhdestä sellaisesta onnellinen. 

– Bussi. Tällä mentiin viimeksi onnellisina, yhdessä lomamatkalle. Yhteistä aikaa, täynnä odotuksia ja iloa. Jännitystäkin.

– Kaikki mikä muistuttaa joulusta. Vielä viikko sitten olin innoissani tekemässä joulua. Meidän piti viettää se yhdessä. Vihdoinkin ihan kahdestaan. Ehkä metsään juomaan kaakaota termarista. Sitten kotiin;  joululauluja, glögiä, kainalopaikkoja, ruokaa, saunaa ja rauhallista olemista ihan kahdestaan. Keskittymistä vain meihin kahteen, ei muita ympärillä.

– Kotitie. Ei tännekään kohta enää ole asiaa. Meinasin oksentaa, todellakin. En voinut mennä edes lähikauppaan. Teki liian pahaa. 

– Jääkaappi. Siellä on edelleen reissusta yhdessä ostettuja herkkuja. Kuka ne nyt syö ja kenen kanssa?

– Postilaatikolla. Ei siitä ole montakaan viikkoa, kun vaihdoin uuden nimikyltin postilaatikkoon. Tuoreena näkyvät meidän molempien nimet. 

– Koiranruokamainokset ja koirat yleensäkin. Ei meille tullut sellaista sittenkään.

– Nähdessäni pariskuntia, lapsia ja vanhempia, ystävyksiä…

 

Miten toinen voi pian syöksyä uuteen suhteeseen. Mä olen ihan rikki varmaan vielä vuosienkin päästä. 

 

Rakastan ja pukeuduin hänen kauluspaitaansa <3.