Tokkurassa jouluun ja sen ohi

Voisko joulun perua? Se tuntuu niin kamalalta. En oikein tiedä kannattaisiko mun viettää se yksin vai seurassa.  Yksin saisin itkeä ja olla vaan. Ei tarvitsisi nähdä niitä lahjapaketteja, joissa on päällä meidän molempien nimet ja sisältönä jotain yhteistä. Ei tarvitsisi selitellä lapsille, miksi olen surullinen ja miksi tulin yksin. Mitä se ero tarkoittaa jne. Olen aina ollut jouluihminen. Nyt sen voisi perua, pyyhkiä kalenterista. Sama homma kaikkien muidenkin tässä lähellä olevien juhlallisuuksien kanssa.

Haluaisin viettää joulua exän kanssa. Olisi joku joka itkee mun kanssa, joku joka tuskin myöskään välittää juhlia.

Nää päivät menee järkyttävässä sumussa. En vaan ymmärrä tätä tapahtuneeksi. Unissa me ollaan aina kaksin. Joko niissä olemme onnellisia tai sitten minä jään yksin. Missään ei ole hyvä. Joka paikassa tuntuu levottomalta. En tajunnut, että tämä voisi aiheuttaa näin paljon fyysisiä oireita.

Mulla on niin kova ikävä. Ikävä ihmistä, kosketuksia, yhteisiä juttua, sitä että voitaisiin jutella, että voisin kertoa toiselle mitä olen lukenut tai kokenut. Linkittää hänen s.postiinsa uutisia ja hauskoja sarjakuvia, kuunnella biisejä ja kokea että ne kertovat meistä. Sitä että saisin rutistaa ja olla rutistettavana, että saisin kysyä ja kuulla mitä toiselle kuuluu. Että saisin tehdä ruoan valmiiksi rakkaudesta, pyykätä toiselle ihan vaan rakkaudesta. Huomata että kasvetaan molemmat ihan niinkuin kaikki ihmiset. Mutta että kasvetaan rinnakkain. Haluaisin päivittää meidän suhteen taas.