Tuesta

Olen vähän ihmeissäni tuesta, mitä olen saanut ja toisaalta siitä, mitä en ole saanut.

Osa ihmisistä, joiden ehdottomasti oletin tarjoutuvan auttamaan, tarjoamaan majapaikkaa ahdistavina hetkinä yms. ei ole sanonut mitään. Toiset eivät ole kommentoineet eroa mitenkään. Eivät pahoitelleet, toivottaneet voimia tai muutakaan.

Jep, saattaa tietysti olla, etteivät he vaan tiedä miten suhtautua. Antaako olla rauhassa vai kysellä fiiliksiä.

Toisaalta, mä olen itse laittanut heille jokusen viestin,  jossa olen kertonut tuntemuksiani ja että nyt ahdistaa & pelottaa olla yksin, kaipaisin seuraa tms. Vastaukset saattavat olla tyyliin ”kurja kuulla, koita kestää”.  Toki toiset tulevat mun kanssa viettämään aikaa, jos pyydän. On se silti vähän ikävä tunne, että saa olla itse se, joka pyytää ja ottaa yhteyttä.

Sitten taas olen saanut tsemppiä tyypeiltä, joilta sitä en odottanut.  Sellaisilta, joihin en ole paljonkaan yhteydessä. Ovat lupautuneet kahville kunhan muutto on ohi jne. No, sen näkee sitten, tulevatko. Vähän vaan ehkä outoa, kun eivät he muutenkaan ole sillä tavalla mun kaveripiiriini kuuluneet, eivätkä ole kahvilla käyneet. En mä niille voi tästä erosta vuodattaa?

Väkisin sitä valitettavasti miettii, montako kaverisuhdetta eron myötä katkeaa?

Tää yksinäisyys on kaikista pahinta. Kun alkaa ahdistaa.