Cascaisin retki
Lauantaina oli ihana keli ja olin viikonlopun Lissabonissa, joten piti lähteä kiertelemään vähän lähiympäristössä ja päästä pois tukalan kuumasta kaupungista. Otin suunnaksi ensin Praia de Guinchon, halusin päästä surffaamaan ja näkemään tämän spotin, jossa järjestettiin hiljattain surffiskabat. Paikka oli tosi kaunis! Jylhää kalliota, kasoittain hiekkaa, pieniä polkuja siellä täällä, muutama kiva rafla rannan yläpuolella kallion reunalla jne. Surffareita oli paljon vedessä, mikä ei sinäänsä ollut yllätys. Viikonloppuisin spotit täyttyy aika hyvin, kun paikallisilla on vapaapäiviä. Sen takia suosin itse mahdollisimman paljon arkisurffeja, jos kelit osuu, saa olla vedessä vähän enemmän rauhassa ja treenata paremmin. Paikalliset kun ovat mun tasoon nähden todella paljon parempia ja nappaavat aaltoja nenän edestä kiitettävästi. Täällä myös näkee aika usein sitä, että paikalliset kyllä pitää huolen siitä, kuka ”omistaa” minkäkin spotin. Heitä ei paljon turistien läsnäolo vedessä kiinnosta ja surffietiket, lojaalisuudesta puhumattakaan saattaa välillä olla hakusessa. Mutta ei saa yleistää, jossain taas on tosi rentoa ja kivaa porukkaa.
Surffi ei sujunut lauantaina yhtään. Meri oli tosi outo, jotenkin tuntui, että koko meri velloo ja seinämiä ilmestyy kuin tyhjästä. Rannassa oli todella vähän vettä ja ihan yhtäkkiä, kuin jyrkänteeltä olisi astunut alas, tuli niin syvää ettei jalat yltäny. Aika isoa aaltoa oli ja muistaakseni olin vielä high tiden tuntumassa, joten sekin vaikuttanee. En sitten lähtenyt edes yrittämään siellä, mikä on kyllä huono, jos hannaa (vaikka tietäiskin saavansa turpaan), niin ei yrittämisiä synny, jolloin ei kokemusta tilanteista synny. Olen kuitenkin sitä mieltä, että aina kun menee veteen, oppii jotain.
Surffin jälkeen otin suunnakin Cascaisin, missä treffasin kaveria. Cascais oli kyllä todella kaunis kaupunki. Jos Lissabonissa on viikonloppulomalla ja kaipaa jotain muuta, suosittelen vuokraamaan auton ja ajelemaan rantaa pitkin Cascaisiin ja vaikka Sintraan asti. Meininki on aivan eri kuin Lissabonissa, sellaista pienen kylän tuntua linnoineen ja vanhoine pienine rakennuksineen. Toki melko turistirysä se ainakin näin lauantaipäivänä oli, mutta ei ne näkymät silti miksikään muuttuneet. Voisin hyvin kuvitella oleskelevani siellä pari päivää vain rauhoittumassa ja fiilistelemässä tunnelmaa. Syötiin Cascaisissa ihanat annokset, tai siis minä ainakin söin. Sardiineja itseasiassa ensimmäistä kertaa Portugalissa, mikä on vähän noloa, olen ollut täällä kuitenkin jo jonkin aikaa ja se on yksi portugalilaisimmista aterioista. Oli kyllä tosi hyvää, ei jää viimeiseksi kerraksi.
