On 6.12 keskiviikko ja istun sängylläni, odotan että menemme suomalaisten kavereiden kanssa syömään ja viettämään iltaa täällä Lissabonissa. Sillä tänään Suomi täyttää 100 vuotta, ja pitäähän sitä vähän juhlistaa. Juuri nyt olisi kyllä kiva olla kotona, Suomessa. Mitä enemmän olen matkustellut, sitä enemmän olen alkanut arvostamaan Suomea. On todellakin lottovoitto syntyä Suomeen, se on asia, mitä ei aina kotona Suomessa ollessa edes tajua. Mitä enemmän olen matkustellut, sitä varmempi olen, että minä tulen elämään elämäni Suomessa, kasvattamaan lapseni Suomessa ja jäämään eläkkeelle uralta, jonka olen ainakin pääosin toteuttanut Suomessa. Vaikka en vielä asettuisikaan täysin Suomeen tai vaikka tulevaisuudessa asuisinki taas ulkomailla, on minulla etuoikeus aina palata Suomeen, paikkaan, jota saan kutsua kodikseni.

Suomi on maailman turvallisin maa. Suomessa on turvallisinta tulla äidiksi ja lapsilla on turvallisimmat olosuhteet kasvaa ja saada maailman parasta peruskoulutusta, mikä on ilmaista, samoin kuin korkeammankin asteen koulutukset. Suomalaisten koulutus on kärkitasoa koko maailmassa ja meillä on maailman lukutaitoisinta kansaa. Suomalaisilla on mahdollisuus opiskella mitä haluaa tasa-arvoisesti, taustoja katsomatta. Se on aivan mieletön rikkaus, että jokaisesta voi tullu mitä vain, eikä ketään määritellä sen perusteella, mihin olosuhteisiin on syntynyt. On lohdutonta joskus nähdä, että vaikka jollain olisi kuinka halua reissata maailmalla tai tulla lääkäriksi, niin on tuomittu elämään siinä kastissa, johon on syntynyt. Esimerkkinä tästä yksi aivan ihana balilainen surffiopettaja, joka haaveili surffaamisesta Euroopassa ja katseli youtube videoita Norjan arktisista surffiolosuhteista ja kyseli minulta ummet ja lammet Suomesta, sääolosuhteista ja talvesta. Mutta jolla ei ole passia, eikä taskussa muutamaa sataa euroa enempää, jotta voisi lentää Norjaan ja toteuttaa unelmansa surffata lumikinosten loistaessa rannalla. Näin suomalaisena, jolla on hallussaan maailman yksi vaikutusvaltaisimmista passeista, jolla pääsee lähes jokaiseen maailman maahan, on se niin surullista, että melkein kaikilla muilla on toisin. Minä haluan mennä Australiaan tai Uuteen-Seelantiin vielä tekemään töitä ja kiertelemään. Niin haluaa myös mun tsekkiläinen kaverinikin, johon tutustuin täällä Lissabonissa. Mutta hänellä ei ole mahdollisuutta oman kansalaisuutensa vuoksi saada working holiday viisumia, niin kuin minulla, joten hänen mahdollisuutensa toteuttaa vuosi siellä on aika paljon haasteellisempaa, kuin minulla, jonka irtiotto Oseanissa on vain yhden lomakkeen täyttämisen päässä.

Minä synnyin Suomeen tytöksi, eikä se määrittänyt tulevaisuuttani. Se, että olen tyttö, ei ole koskaan estänyt minua toteuttamasta itseäni tai unelmiani. Olen tyttö, mutta opiskelen diplomi-insinööriksi, tulen valmistumaan ammattiin, joka on täysin miesvaltainen maailmassa ja Suomessakin. Mutta suomalaisena tyttönä minulla on vapaus valita koulutukseni ja koulutustasoni, joka on maailman parhaimmistoa. Suomalaisena tyttönä minun urani tulee olemaan vain itsestäni kiinni, ei sukupuolesta. Se, että synnyin tytöksi, ei minun kohdalla tarkoita sitä, että minun koko elämäni olisi kotona lapsien kanssa, eikä minulla olisi oikeutta kertoa mielipiteitäni vapaasti. Tyttönä olen aina saanut sanoa mitä haluan, tai olla sanomatta, minulla on vapaus olla mitä mieltä haluan (samoin kuin suomalaisilla pojilla). Sillä minä olen suomalainen ja suomalaiset naiset ovat etuoikeutettuja saadessaan elää vapaasti yhdessä maailman tasa-arvoisimmissa maissa. 

Suomalaisena minulla on mahdollisuus elää niin kuin elän, sillä Suomi on maailman vauraimpia maita, jossa yhteiskunta avustaa kansalaisiaan, eikä ketään jätetä syrjäytymään yksin ojan pohjalle. Tämä ei tarkoita sitä, että Suomi kustantaa meidän elämisen, vaan sitä, että Suomi tukee ja turvaa jokaisen toimeentulon. Opiskelijoille maksetaan opintotukea, äideille äityispäivärahaa, eläkeläisille eläkettä ja työttömillä on oikeus työttömyysturvaan. Suomessa työnteosta maksetaan tasokasta palkkaa, minkä vuoksi ihmiset pystyvät elämään vaurasta elämää. Suomi on hyvinvointovaltio, jossa ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi polvileikkauksen tai vakavan sairauden iskiessä. Ei sitä edes ymmärrä, kuinka hieno asia se on, että voit mennä kuumeessa terveyskeskukseen, saada lääkityksen ja sairauslomaa töistä, eikä mikään ole pois sinun rahallisesti toimeentulostasi. Ja kaikki tämä on tasa-arvoisesti kaikille, ikää, sukupuolta tai varallisuutta katsomatta. Meidän isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat tehneet niin suuren työn, minkä vuoksi nykypäivänä nuoret, kuten minä, ovat niin etuoikeutetussa asemassa, että voivat kouluttautua korkeasti ja keskittyä täysin opiskeluun ilman rahallista painetta tai matkustella ja kerätä kokemuksia, sillä perheen vaurausaste mahdollistaa sen. Sadassa vuodessa Suomesta on tullut köyhästä talonpoikaismaasta yksi maailman edelläkävijöistä. Kärsimystarinasta menestystarinaksi sadassa vuodessa on huikea juttu. 

Suomessa on neljä aivan maagista vuodenaikaa, joista kaikki ovat omalla tavallaan ainutlaatuisia ja ihania. Suomessa on puhdasta ilmaa ja kaunista luontoa, ei siis ihme, että Suomi on yksi maailma top matkakohteista tänäpäivänä. Olen viettänyt monet talvet nyt pois, sekä kaksi syksyä putkeen ulkomailla. Olen missannut kauniin ruskan ja monet upeat kevättalven pakkaspäivät auringonpaisteineen. Suomen masentava pimeä marraskuu on sekin asia, mitä olen täällä Lissabonissa ikävöinyt välillä. Kun saa luvan kanssa höllätä, käpertyä sohvan nurkkaan syömään Suomen ylpeyttä, Fazerin sinistä ja polttaa kynttilöitä. Keväällä luonnon herääminen henkiin ja kesällä yötön yö ovat asioita, joita ei koko maailman perspektiivissä ole kauhean monessa muussa maassa. Meidän lappi se vasta upea paikka onkin, se on suurimmalle osalle maailman ihmisistä se winter wonderland, mikä ei heille ole olemassa kuin saduissa. Itse Lounais-Suomesta kotoisin olevana meren kasvattina en tule koskaan rakastamaan mitään muuta niin paljon, kuin meidän saaristoa ja Itämerta. Järvi-Suomi on itselle tuntematon, mutta sen ollessa yksi Suomen kulmakivistä voin vain kuvitella, miten kaunista siellä on ja haluan ehdottomasti päästä itsekin vielä Saimaan vesiä kiertämään. 

Minä rakastan kotimaatani ja olen aivan mahdottoman ylpeä saadessani sanoa olevani suomalainen. Se, kun muiden maiden kansalaiset huokaisevat ihastuksesta aina kun kerron kotimaani, iskostaa entistä voimakkaammin sen, että juku kuinka onnekas olen. Meillä on niin paljon asioita, jotka ovat meille itsestäänselviä, mutta jo monen muun eurooppalaisen mielestä valtava etuoikeus ja rikkaus, Euroopan ulkopuolisille puhumattakaan.

Paljon onnea rakas Suomi 100v. Kiitos, että olet mahdollistanut sen, että olen saanut kasvaa sellaiseksi, kun nyt olen.