Hyviä ja huonoja hetkiä

Pikapostaus viikon asioista, ilman kuvia valitettavasti. 

Aloitetaan huonoista uutisista, sillä ne ovat viime päivät rytmittäneet mun elämää täällä Portugalissa. Olipa kerran lämmin torstainen päivä, jota oltiin viettämällä kavereiden kanssa Costa de Caparicassa. Aurinko paistoi ja aallot olivat ihania. Auringonlasku vedestä käsin oli taas kerran mahtava, ihastelin sitä niin hämmentyneenä, enkä olisi halunnut, että se hetki loppuu ikinä. Aurinko kuitenkin painui alas siinä klo. 17.30 jälkeen, jolloin otin viimeisen aallon rantaan ja lähdin kävelemään autolle. Muut jäivät vielä veteen. Autolla aloin ottamaan märkkäriä pois, kunnes huomasin lasinsiruja maassa. Katoin ylös ja siinä se oli. Rikkinäinen auton ikkuna ja reppuani ei missään. Olin jättänyt sen takapenkille jalkotilaan ja siitä rosvot olivat sen napanneet. Kaikki meni. Puhelin, lompakko, pankkikortti, auton avaimet, kotiavaimet jne. On ollut aika selvittelyä, että saisi tavaroita takaisin ja vielä ulkomailta käsin. Ei kauhean helppoa eikä kivaa. Nytkin alkaa vihastuttaa, kun tätä kirjoitan, vaikka muuten olen jo hyväksynyt asian, että näin kävi ja mulla oli tosi huono tuuri.

Sen pidemmittä puheitta mennään hyviin uutisiin. Nimittäin ihmisiin täällä Portugalissa. Paikalliset ovat niin ystävällisiä ja auttavaisia, että en ole muualla nähnyt. Ravintolassa saa aina hyvää palvelua, vieraat auttavat aina tavaroiden kanssa ahtaissa busseissa, jos hymyilet, sinulle hymyillään takaisin. Autolla ajaessa saat usein tietä, kävellessä liikkuessa sinulle annetaan tietä. Jos kävelet katse puhelimessa ja törmäät vahingossa toiseen ihmiseen, saat naurun ja olkapäälle taputuksen. Sinäänsä hassua, koska pimeä puoli on juuri rikokset. Varkauksia, pahoinpitelyjä tm. tapahtuu Lissabonin yössä paljon. Mutta uskon, että suurin osa paikallisista on ihan oikeasti vain tosi suurisydämisiä. Mulle tulee aina niin hyvä mieli, kun kuljen tuolla ja kohtaan niin ihania ihmisiä. 

Eilen taas se kävi, sain niin ystävällistä kohtelua, että en Suomessa koskaan saisi. Menin surffaamaan bussilla, koska tosiaan oman auton avaimeni ovat poissa ja uudet tulossa vasta. Otin vain 10e käteistä, sillä varkauden jälkeen olen tullut skeptiseksi, laskin, että se riittää hyvin bussilippuun ja pieneen snäksiin kohteessa. Menin ostamaan meno-paluu lipun Lissabonissa ja astelin bussiin. Olinkin ostanut vahingossa junalipun, joka ei luonnollisesti bussissa käy. Minun olisi pitänyt lähteä kotoa hakemaan lisää rahaa ja tehdä koko rumba uudestaan, joten olin pettynyt ja luovuttamassa jo koko surffin suhteen. Kunnes eräs pappa vetäisi mua hihasta, kun olin kävelemässä pois päin bussista. Hän ei puhunut englantia yhtään, mutta viittoi minua bussiin päin. En ymmärtänyt mitä tapahtuu, ajattelin, että hän tulee tulkkaamaan, voisiko mun junalipun jotenkin muuttaa bussilipuksi. Hän kuitenkin osti minulle bussilipun. Olin niin häkeltynyt ja kiittelin häntä portugaliksi (tämä on myös about ainoa sana, jonka osaan portugaliksi. Kyllä, en ole juurikaan oppinut muutamia perussanoja enempää..). Päästiin perille ja menin vielä kiittämään miestä. Taas hän otti käsipuolesta ja alkoi vetämään toiseen suuntaan, mitä ranta oli. Yritin sanoa hänelle, että menen rannalle (praia praia), mutta hän puhui kovasti jotain ja jatkoi matkaansa. Seurasin kiltisti, kunnes pääsimme paikalliseen R-kioskiin. Tosiaan, eihän mulla ollut paluulippua, en ollut tullut ajatelleeksi edes. Hän osti paluulipun. En tosiaan tiennyt mitä olisin tehnyt kiittääkseni tarpeeksi. Halasin ja kiitin. R-kioskin henkilökunta nauroi, kun yritin vaan kiittää ja puhua englantia papalle. 

En voi uskoa, että tuollaisia ihmisiä vielä on olemassa <3 Nyt on oma vuoroni tehdä jokin hyvä teko jollekin. 

Suhteet Oma elämä Matkat

Viikonloppu vieraiden kanssa

Taas on päästy vähän arkeen mukaan, ollut aika tehokas maanantai ja uuden viikon kunniaksi Lissabonissa paistoi lämpimästi aurinko aamusta asti ja meri tarjosi parastaan surffin kannalta. Juuri sopivan kokoisia aaltoja mulle tänään ja oli tosi hauskaa olla vedessä. Liian usein menee itselleen liian haastavissa olosuhteissa veteen ja eihän siitä saa muuta kuin pahan mielen ja fiiliksen ”mä lopetan”. Nämä päivät antavat taas uskoa siihen, että kehitystä on tapahtunut ja tulee edelleen tapahtumaan. Edelleen vieläkin tulee jonkin verran mokauksia aaltojen saannissa, mutta uuden laudan myötä se ei jää siitä useinkaan kiinni, ettei niitä saisi melottua kiinni, vaan popup tai käännös ovat niitä, joihin se kosahtaa. Kuitenkin voisin sanoa, että tämän päivän olosuhteilla, kun oikeesti oli pientä ja kivaa n. 1-1,5m aaltoa, niin useammin saa aallon, kun ei saa. Eikä tarvitse pelätä niitä järkyttäviä wipeoutteja, jotka saavat välillä uskomaan, että tässäkö tämä nyt oli. Elämä. Enemmän siis tällaista keliä kiitos.

Viikonloppu meni niin hujauksessa ohi, kun äitini ja hänen ystävänsä olivat täällä. Meillä oli airbnb asunto Chiadossa, aivan Bairro Alton kupeessa. Hyvä sijainti, sillä se on kävelymatkan päässä niin rannasta,  Bairro Altosta, kuin Rossioltakin. Lähellä siis kaikki mahdollinen kaupoista kuppiloihin, nähtävyyksiin, kauppoihin ja Lissaboniin pieniin söpöihin katuihin. Mekkala oli melkoinen yöllä, kun ihmiset joivat ja juhlivat sekä kadulla että alakerran baareissa, mutta itse olen niin hyvä nukkuja (etenkin viinin jälkeen), ettei mua häirinnyt ainakaan. Kommelluksilta ei vältytty, kun heti ensimmäisessa kahvilassa äitini laukku varastettiin. En voi uskoa, sillä itseltä ei ole koskaan varastettu mitään täällä, eikä juuri muuallakaan. Kop kop kop pitää koputtaa nyt puuta. Siinä me juotiin kahvia ja fiilisteltiin kakkuja ja yhtäkkiä sitä laukkua ei vain ollut. Se on kyllä niin keskeisellä paikalla oleva kahvila missä oltiin, että luulen ammattivarkaiden olevan juuri siellä pälyilemässä turisteja ja iskemässä juuri oikealla hetkellä, kun turistit innoissaan touhuavat jotain muuta. Harmi juttu, mutta onneksi on vakuutukset ja reissu ei ollut juuri hänen laukustaan kiinni. 

aitiminna.jpg

Käytiin mun auton kanssa Cascaisissa ja Sintrassa sekä viinikellarissa. Cascais taas kerran tosi söpö ja naiset tykkäsivät myös. Sieltä kannattaa kyllä aina ottaa kalaa, se tulee tuoreena rantaan. Sintrassa ei käyty missään temppeleissä, ajettiin kyllä ohi ja se pelkästään sai haukkomaan henkeä. On varmaan pakko ottaa joku päiväretki sinne ja mennä sisälle asti. Niin kaunista, en ymmärrä miten tollasia aarteita on olemassa. Se viinikellari oli Sintran jälkeen rannikolla päin. Onneksi otettiin taksi, eikä lähdetty mun auton kanssa sinne. Kujat olivat pieniä, kapeita ja paikoittain jyrkkiä. Kylä, jossa viinikellari oli, oli myös käymisen arvoinen. Suloinen ja seesteinen, tuli vähän sellainen olo, kuin olisi ollut Irlannissa. Vaikka en ole koskaan käyny Irlannissa 😀 Mutta tiedätte varmaan, ne kiviset aidat, sillat ja suuret vaahterapuut tm. jotku puut teiden yllä. Viinikellari oli ihan kiva nähdä, mutta en tiedä maksaisinko uudestaan 20 euroa siitä, että saan maistella paria eri viiniä ja kuulla niistä miten ne tehdään. Mielummin seuraavalla kerralla haluaisin nähdä, kun ne rypäleet oikeasti kasvaa ja nähdä sen tekoprosessin. Meidän viinien rypäleet kylläkin kasvoivat villeina vuorilla, eli mitään varsiniasta viinitilaa ei juuri heillä ollut käsittääkseni, vaikka toki viinintekoprosessi silti olisi ollut. Hyviä viinejä kuitenkin, etenkin valkoviini!

äiti&minna lissabonissa 119.JPG

Käytiin muuten sekä perjantaiaamuna että lauantaina niin hyvissä kahviloissa aamupalalla/brunssilla, että jaan ne tännekin. Molemmista sai ihania kahveja, toasteja, omeletteja, smoothieita, mehuja, vohveleita, pannukakkuja jne. Ja molemmista sai myös brunssin, johon oli koottu isot setit edellämainituista. Oli niin hyviä, että jos en uudestaan mene noihin, niin ainakin käyn testaamassa kaupungin muitakin brunssipaikkoja. Näissä kahviloissa oli aika paljon Bali viboja, eivätkä niinkään olleet perinteisiä paikallisia pastelarioita. Hinnat olivat korkeammat, mutta Suomeen verrattuna taas edullista. Jos brunssin saa 10-15€, ja se on oikeesti iso ja hyvä sekä tuodaan tuoreena nenän eteen, niin sanoisin sitä edulliseksi. 

Toinen oli Heim Cafe, hieman poispäin keskustasta Madragoan alueella. Toinen oli nimeltään Frutaria aivan keskustassa lähellä Rossion aukiota. Suosittelen testaamaan jos etsitte brunssipaikkaa. Kiireen kanssa ei kannata mennä, ruokaa on paljon ja siinä voi vähän kestää, mutta on odottelun arvoista! 🙂

Meillä oli kyllä hauska viikonloppu. Touhuttiin, shoppailtiin ja etenkin syötiin ja juotiin hyvin. Mulla olikin ikävä heitä ja koti-ikävä iski aika lujaa, kun sunnuntaina he lähtivät ja itse jäin tänne.

heimcafe.jpg

Rakastan Lissabonia, enkä vaihtaisi pois päivääkään, enkä myöskään vielä haluaisi mennä Suomeen, mutta silti ne ihmiset siellä, Suomi itsessään, Suomen luonto. Kyllä tiedätte, koti on aina koti. Vaikka haluan matkustaa jatkossakin, en usko, että tulisin asumaan ulkomailla esimerkiksi yli vuotta pidempään. Tai jos, niin Suomessa pitäisi päästä muutaman kerran käymään.

Laitan vielä yhden drinkkikuvan ja samalla cocktailbaari suosituksen. Tämä on aika lähellä Baixa-Chiadon metroasemaa, kun lähtee kävelemään ylöspäin Bairro Altoon päin. Nimeltään niinkin omaperäinen, kuin Cocktail bar, jos oikein muistan. Sijaitsee Rua da Misericordian varrella. Henkilökunta aivan mahtavaa, niin kuin itseasiassa joka puolella muuallakin ravintoiloissa ja kahviloissa. Aivan eri tasoa, mitä Suomessa, siitä miinus rakkaalle kotimaalle. No kuitenkin, cocktailit tehdään taidolla ja asiakaspalvelu on täysi kymppi. Mentiin sinne perjantaina ja heti lauantaina uudestaan, niin meidät muistettiin (en tiedä onko huono juttu haha) ja oltiin tosi mukavia. Perjantaina suositeltiin mitä kannattaa ottaa ja lauantaina kun menimme vähän aikasemmin niin osuimme siihen aikaväliin, kun he tarjoilee asiakkailleen pienen snacksilautasen. Tai itseasiassa jos olisin sen yksin kokonaan syönyt, niin kyllä sillä olisi nälkää saanut siirrettyä. Menkää ihmeessä, jos Lissaboniin tulette! 

drinkituusi.png

 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe Matkat