Olen niin kauan miettinyt, että pakko alkaa kirjoittamaan taas ja tällä kertaa yrittää pitää innostus yllä. Elämässä on koko ajan niin paljon meneillään, että haluaisin jotenkin säilöä muistot. Lisäksi luulisin, että joitakin ihmisiä Suomessa saattaa välillä kiinnostaa miten mulla pyyhkii missä milloinkin. Ja kolmanneksi mun haahuileva elämäntyyli, jossa päätöksiä tehdään extempore ja aina on jokin suunnitelma jonnekin päin maailmaa voisi a) insiroida joitain ja b) tätä kautta voisi löytää tietoja ja vinkkejä omiin matkoihin.

Aloitetaan nyt kuitenkin sillä, mikä blogin nimessäkin on. Sijainnillani. Tällä hetkellä se on Lissabon. Se on ollut sitä pian jo kuukauden. Muutin tänne tekemään viimeisen niitin opiskelijaelämäni ajanjaksoon; vaihdon sekä kirjoittamaan diplomityöni loppuun. Suurimmaksi osaksi kuitenkin kokemaan taas täysin uudenlaista elämäntyyliä, maata ja kulttuuria, jossa lounasaikaan voi nauttia viiniä ilman kieroja katseita, missä lämmin aurinko hellii samaan aikaan, kun Suomessa lehdet tippuvat ja ensilumi sataa, missä aallot takaavat hyviä surffihetkiä, missä ei ole niin justiinsa oikeastaan mikään, vaan rennolla otteella selviää kyllä tilanteesta kuin tilanteesta, vaikka se omasta mielestä vaikeasti tehdäänkin. Kauniita rakennuksia, mahtavia jylhiä kallioita ja pitkiä rantoja, söpöjä pieniä rantaraitteja ja kalastajakyliä. Mitä muuta voisi ihminen toivoa?

Ajattelin koostaa tänne myös juttuja aiemmilta reissuiltani, jos suinkaan saan aikaseksi. Niistäkin olisi kiva saada muistot ylös, vielä ku  niitä muistaa. Aasiasta siis ainakin tullaan kuulemaan, siellä on tullut vietettyä yhteensä melkein vuosi, kun kolme talvea olen juossut Kaakkois-Aasiaan pakoon. Ensimmäisen talven kiertelin ympäriinsä rinkka selässä, seuraavan olin vain Thaimaassa ja viime talvena Thaimaan lisäksi Balilla. Yritän myös saada euroopan reissuista kuvia ja juttuja, sillä esimerkiksi viime syksyinen Skandinaavian kiertely oli mahtavaa, meillä on idyllisiä ja söpöjä pääkaupunkeja ihan naapurissa, joita suosittelen suurella lämmöllä kiertämään läpi!

Mun elämä kun ei taida olla ihan sitä perinteistä pian valmistuvan diplomi-insinöörin elämää nousujohteessa olevan uran tai urahaaveiden, asettumisen, omistusasuntojen hankintojen jne kanssa. Mutta mulla on sitäkin enemmän muistoja ja kokemuksia, ihania ihmisiä ympäri maailman, joihin olen tutustunut, verkostoja sekä sellaisia oppeja ja taitoja, joita ei toimistossa istumalla saa. Aika paljon voisin siltä saralta antaa, ettei kaikkien tulevien reissumimmien tarvitsisi tehdä samoja virheitä haha. Sitä oppii aika paljon olemaan itsenäinen ja etsimään ratkaisuja ongelmiin, kun joutuu yksin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä (englannilla ei todellakaan pärjää niin hyvin aina, mitä toivoisi. Ei edes täällä Portugalissa. Tai oikeastaan etenkään täällä) pärjäämään. Alkaen siitä hetkestä, kun Suomessa varaat lennot siihen hetkeen, kun saat itsellesi katon pään päälle ja ehdit jokaiseen paikkaan ajallaan. Ja jos et ehdi, tai jos joku asia ei mene niin kuin suunnittelit, on aina oltava plan B, C ja D. Näitä on kyllä käynyt, eikä yksi tai kaksi kertaa riitä, kun olen äidille Suomeen soittanut. Hän ei vaan sieltä käsin ole pystynyt asioita ratkaisemaan, eikä hänellä ole ollut tietoa niiden hoitamiseen, joten itse on pitänyt solvia tilanne. Tähän asti aina on selvitty, mutkien kautta tai ilman.

Kuvituksena muutama kuva meidän viime viikonloppuiselta surffi/telttareissulta Penichestä. Mahtava reissu, eritoten nukkuminen rannalla Atlantin kyljessä meren pauhatessa ja tähtien loistaessa oli kyllä hienoa.