Porto trip

Oltiin viime viikolla Portossa ja huh, en pysty tarpeeksi kehumaan sitä paikkaa! Heti kun ajettiin sinne korkean sillan yli, mistä koko kaupunki avautui, olin aivan haltioissani. Porto on Portugalin synnyinkoti, mistä maan nimikin juontaa. Toinen asia, mistä kaupungin tunnistaa on tietenkin portviini, jota viljellään siellä Douron jokilaakson alueella. Kaupunki on ilmeisen suosittu turistien kesken, sillä vaikka nyt mennään jo lokakuuta, niin keskutassa näki laumoittain ihmisiä kamerta kaulassa, minä mukaanlukien. Suosittelen kyllä ihan jokaiselle, että jos tulee Portugaliin ja on vähänkin enemmän aikaa, niin auto alle ja Portoon! 

Menomatka sinne oli aika tuskainen. Mullahan ei mun pienessä kaarassa ole mitään ilmastointia ja sillon sattui kivasti olemaan 33 astetta Lissabonissa kun lähdettiin ja matkan varrella näytti 35 astetta jossain kohtaa. Lisäksi me kierreltiin vähän, eikä menty suoraa motaria, koska haluttiin vähän nähdä pieniä kyliä siellä täällä ja pysähdellä. Olin kyllä vähän pettynyt, ajattelin että maisema on sellaista ihanaa idyllistä vuoristomaisemaa pienine omakotitaloineen ja lammasfarmeineen mitä esimerkiksi Gran Canarian vuoristoissa oli. Tai Pohjois-Espanjassa ja Etelä-Ranskalla. Sellaista ylisöpöä ja koristeellista ja maaseudulla taas ihanan seesteistä tunnelmaa. No joo, oli ihan kivoja maisemia niiltä muutamalta korkeammalta mäeltä, mutta lähinnä ränsistyneitä pieniä kaupunkia, metsäpalolta kärsineitä metsiä ja karua luontoa. Huomaa, että kesät etenkin ovat kuumia ja kuivia. Portoon saavuttaessa kaikki kyllä muuttui samantien ihan mahtavan näköiseksi kaikinpuolin.

Portossa on niin upeita vanhoja kirkkoja, vanhoja rakennuksia pienine ovineen ja ikkuineen vieritysten, koristeellisia isoja kivirakennuksia, pieniä sokkeloisia kujia jne. Monet keskustan alueen rakennukset näyttivät olevan autioina, en tiedä onko syynä taloudellinen ahdinko ja hintojen nousu, minkä vuoksi ihmiset ovat joutuneet lähtemään kodeistaan. Vai turismi, talojen huono kunto vai mikä. Samaan aikaan siellä on myös paljon korjaustöitä menellään, kaupunkia yritetään selvästi saada kukoistamaan entisestään ja ehkä vanhojen talojen arvo on ymmärretty ja niitä saneerataan nyt parhaansa mukaan, ennen kuin ne mädäntyvät pystyyn. 

Riviera on kuuluisa alue joen rannalla, missä on värikkäitä taloja, söpöjä terasseja, pieniä ravintoloita- ja kaikki turistit. Ei sen väliä, se on silti näkemisen arvoinen paikka. Mutta jos vähän lähtee edes suurimmalta aukiolta poikkelehtimaan pienemmille kujille, löytää maukasta paikallista ruokaa tai herkullisia tapaksia ei niin turisti hinnoilla. Me mentiin ekana iltana sattumalta pieneen ravintolaan, johon mentiin kapeita portaita pitkin maan alle. Siellä kivijalan uumeksissa oli ihan sairaan tunnelmallista ja tapakset olivat yksiä parhaista! Vieläkin välillä muistelen kaiholla sitä uunissa lämmitettyä camembert juustoa hunajalla, hillolla, pähkinöillä ja valkosipulilla. 

Douro joen toisella puolella on Villa de Gaia, missä on paljon viinikellareita ja samoin tunnelmallisia terasseja ja katumusiikkia. Kävelymatkaa ei ole kuin ehkä 1km Rivieralta siltaa pitkin, maisemat on tältä puolelta Portoon päin aivan huikeat. Mentiin myös portviinejä maistelemaan totta kai, kun kerran Portossa ollaan. Tai siis, portviineja ja suklaata. Sitä suklaata oli ihan järjettömän paljon, sopi hyvin. Tosi hyvä viinejä, oon aina ajatellut, että portviinit on niitä makeita likörimäisiä litkuja. Niitä usein Suomessa olen juonut, jos olen juonut, yleensä en, koska ne ovat vaan niin makeita. Mutta eihän se niin olekkaan! Todella hyviä valkoisia ja punaisia viinejä, makeita joo, mutta ei todellakaan sellaisia, joita ei pystyisi juomaan. Dry ja semidry whitewine olivat tosi hyviä ja sopivat hyvin yhteen jonkun todella makean herkun, kuten valkosuklaan kanssa. Yhden pullon sellaista kotiutuinkin ja äidille toisen tuliaisiksi. 

Surffikamat oli mukana tottakai, pohjoisessa on myös hyviä surffispotteja, kannattaa niistä lukea, jos sinne päin menee. Mulla on haaveena mennä vielä uudestaa puhtaasti surffimatkalle. Ehkä ihan Espanjan puolella Galiciaan asti, en tiedä ehtiikö tällä reissulla ennen joulua, mutta katsotaan. Porton Matosinhos oli mulle pettymys, siellä olis ihan kivaa letkeää surffia ja sinne tosiaan pääsee Portosta suoraan metrolla rannalle, mikä ei todellakaan ole yleistä, että julkisella pääsee suoraan spotille. Mutta vesi on niin saastunutta, että koko ranta haisee kalalle ja lokkela on sadoittain rannalla ja vedessä. Kyllähän porukka siellä surffas, mutta itse en pystynyt menemään veteen. Se tilanne ei varmasti vedessä ole yhtä paha, mutta ainakin tällä kertaa jätin välistä. Ajeltiin pohjoisempaan lähimmät spotit läpi 10km säteellä, mutta oli niin sumuista, ettei yksinkertaisesti nähnyt mitään. Niistä spoteista jäi siis kokemukset välistä nyt. Toisena päivänä lähdettiin kauemmas Azuraraan (30-40km Portosta). Sumuista edelleen ja pientä aaltoa, mutta koska oltiin sinne asti ajettu niin halusin mennä veteen. Spotti näytti tosi kivalta, syrjäinen pitkä ranta, mukava beachbreikki, missä oikealla syrjällä oli helpompaa ja keskemmällä breikkasi isommin. Paluumatkalla etelään pysähdyttiin tsekkaamaan Figueira da Foz ihan mielenkiinnosta, että millanen paikka. Sellainen vähän espanjan rantalomakohde- tyylisia viboja herättävä pieni kaupunki, missä oli ihan järjettömän kokoinen biitsi. Käytiin myös yksi surffispotti katsomassa, se näytti ihan täydelliseltä, veteen ei kuitenkaan enää menty, kun piti ajella Penicheen päin pystyttämään telttaa ennen säkkipimeän tuloa. Mitä ei koskaan muuten tullutkaan, koska oli täysikyy. Sai taas telttayöpymiset uudenlaisen fiiliksen edelliskertaan, kun meren pauheen lisäksi oli täysikuu. Jotenkin maaginen tunnelma ja parasta olla niin keskellä luontoa, herätä aamulla ja katsoa merelle. 

Muuten elo reissun jälkeen on ollut kiireistä. Pitänyt yrittää ottaa kiinni opiskeluhommissa ja painaa dippatyötä eteenpäin. Samalla alottaa taas urheilemaan, kun sekin on kärsinyt herkuttelun ja reissujen ohella. Surffaamassa olen käynyt Lissabonin lähellä ja sen tuntee nyt käsissä. Piti tänäänkin mennä, mutta en tiedä annanko käsille lepopäivän.