Rakas Koh Tao

Blogin piti olla päiväkirja, jotta joskus muistan mitä olen tehnyt milloinkin. Näköjään olen vaan maailman huonoin kirjottamaan mitään ylös. Väsätään nyt kuitenki äkkiä jotain kuluneesta parista viikosta. Olen Koh Taolla, rakkaimmalla saarella, jonka takia Thaimaahan edes tulin. Viime vuonna ajatuksena oli olla täällä viikko, mutta päädyinkin olemaan melkein 2kk.

Olen ollut Thaimaan melkein jokaisessa turistikohteessa ja monessa ei niin turisti- kohteessa. Tämä taitaa olla 6. kertana tässä maassa. Voin käsi sydämellä vannoa, että Tao on kaikista käymistäni paikoista heittämällä paras. Saari on vähän vaikeasti tavoitettavissa, mikä karsii suuren osan turisteista pois. Saarella ei ole mitään ketjuliikettä. Turha siis odottaa saavansa täältä mäkkiruokaa tai hilton hotellien majoitusta. Ja just siksi tää on nii ihana paikka.

Monet länkkärit eivät olet täällä vain viikkoa tai kahta, niin kuin monissa muissa kohteissa, vaan viipyvät usein kuukausia. Saaren yhteisöllisyys on jotain sanoinkuvaamatonta. Tänne tullaan aina talveksi ja kesäksi jokainen lähtee kotimaahansa tienaamaan lisää rahaa ensi vuotta varten. Itsekin olen onnistunut löytämään täältä maailman parhaan kaveriporukan. Pääosin skandinaaviasta tuleva porukka valuu tänne aina joulun jälkeen ja kesän tullessa jengi menee takaisin himaan töihin. Kukaan ei koskaan suunnittele, että millon tullaan, vaan porukkaa tulee tipotellen takaisin ja kaikki luottavat siihen, että sama jengi on saarella taas tänäkin vuonna. Mahtavaa! Itse taisin olla muutaman kanssa yhteydessä ennen tuloani, varmistaakseni, että edes joku tuttu on paikalla. Ja loppuenlopuksi meitä on melkein kaikki samat heput täällä kuin viime talvena ja porukkaan on tullut lisää ihania uusia ihmisiä.

En voisi olla kiitollisempi, että viime vuonna tutustuisin näihin ihmisiin. Olemalla osa Koh Tao perhettä on henkireikä. Ihan sama missä ikinä on, niin aina tietää, että tänne voi palata näiden hölmöjen kanssa.