Sijaintini: Norja, Hoddevik

Norjassa ollaan oltu nyt 5 päivää ja fiilis hyvä! Ei riitä sanat kertomaan sitä, kuinka kaunista täällä on. Asun siis seuraavat 3 kuukautaa Hoddevikassa, joka on keskiosassa Norjaa rannikolla sijaitseva pienen pieni kylä. Täällä on asukkaita ehkä parisenkymmentä ja lähimpään kauppaan 30min ajomatka. Sekin kauppa sijaitsee omassa mittakaavassani pienessä kylässä, näille sekin paikka on kaupunki. Keskellä vuoria, keskellä ei mitään, mutta keskellä mitä kauneinta luontoa. Meidän kylä sijaitsee laaksossa kahden vuoren välissä, jossa kotiovelta beachbreakille on 100m. Aamulla kun katsoo ikkunasta ulos, kohoaa vuoristot kauniina ylös ja toisessa suunnassa näkyy kristallinkirkas vesi kylmine aaltoineen. En ymmärrä miten tällasia aarteita on olemassa, vieläpä ihan meidän naapurissa! Sitä aina lähtee merta edemmäs kalaan, vaikka on surffia ja henkeäsalpaavia näkymiä lähempänäkin. Tosin ei matka tänne ollut paljoa lyhyempi, kuin esimerkiksi indoihinkaan. 1,5h lento Osloon ja siitä 9h bussi Maurstadiin, josta vielä 1,5h vuoristoteitä Hoddevikaan. Mutta todellakin sen arvoista. Mulla kävi vielä mäihä, kun nukuin koko yöbussin ja kun aamulla avasin silmät, olimme vuonojen ja vuorien keskellä <3

Olen töissä Lapointilla surfficampilla social hostina. Tänään avasimme campin 20 hengen lukiolaisryhmälle ja sitä ennen ollaan kiireellä puunattu ja laitettu paikkoja kuntoon. Suunniteltu ohjelmaa nuorille, organisoitu aikataulut etc etc. Nyt kun homma lähtee pyörimään, niin voi alkaa enemmän vielä keskittymään mahtavaan luontoon ja aaltoihin. Vaikka ollaan me vedessä sentään käyty. Vitsit, kun tossa yllä olevassa kuvassa näkyvässä ”laguunissa” surffaa ja ympärillä kohoaa lumihuippuiset vuoret, on fiilis sanoinkuvamaton. Aallot ovat mukavan pieniä ja lepposia lonkkarilla mentäväksi. Ihanaa vaihtelua Portugalin hurjempiin oloihin. Olen saanut pari tosi kivaa rightiakin, vaikka ne ei ole mun vahvuus! Veikkaan, että kehitys tämän 3kk aikana tulee olemaan iso, koska aallot on täällä inhimillisempiä, eikä kulu energiaa mm. lineuppiin pääsemisen taistelussa. Työ täällä on todella inspiroivaa, luulen tekeväni unelmatyötäni osaltaan nyt. Saadaan jakaa meidän tarinoita muille, insipiroida muita ja insipiroitua muista. Meidän päämäärä on tarjota asiakkaille elämänsä parhaita muistoja ja ehkä kääntää heidän elämänsä suuntaa omalla tavallaan. Kuulemma usein asiakkailta saa palautetta, kuinka insipiroiva staff on saanut heidän innostumaan surffista, matkustamisesta ja seikkailuista. On mahtavaa saada olla mukana sitä tiimiä ja osa tätä työpaikkaa. Jollain tavalla myös suuret saappaat, joihin astua, sillä viime vuosien työntekijät ovat olleet todella pidettyjä ja he ovat jatkaneet uraansa Lapointilla muilla campeilla tai muissa tehtävissä. Teen parhaani, että saan asiakkaille parhaita hetkiä heidän lomansa aikana meidän campilla ja ehkä jopa iskettyä surffipiikin ja uteliaisuuden maailman koluamiseen. Ja samalla olen itse saanut jo nyt muutaman päivän aikana niin paljon meidän muilta työntekijöiltä. Mulla on paras tiimi ympärilläni täällä. Insipiroivia maailmanmatkaajia, jotka ovat avanneet pitkien keskusteluiden aikana niin paljon mun silmiä jo nyt. Nautin etenkin pitkistä keskusteluista surffiin liittyen, ei niinkään tekniikkaan jne. vaan mitä kaikkea surffaus ja sen ympärillä tapahtuva elämä meille voi antaa. Surffaus ei ole vain urheilulaji, se on elämäntapa, joka on meissä kaikissa tiimiläisissä aika tiukasti kiinni. Ja mä olen ihan junnu tässä joukossa. Nää tyypit tulee opettamaan mulle niin paljon, enkä ole ollenkaan varma mihin tulen asettumaan, ja onko sittenkään aika vielä uranluomiseen ja asettumiseen. Mutta katotaan nyt päivä kerrallaan. Nyt on ainakin hyvä just näin. Ja olen etuoikeutettu saadessani olla osa Lapoint perhettä ja osa tätä meidän tiimiä Hoddevikassa. 

Yritän nyt vaan ammentaa mahdollisimman paljon kaunnista luonnosta itseeni. Vaeltaa, surffata, lumilautailla jne. Meillä ei ole täällä kylässä mitään muuta, kun meidän camppi, meidän lapoint perhe ja meidän aktiviteetit. Tuntuu hyvältä. Päivät menee yllättävän nopeaa, vaikkei olekaan mitään erityistä viihdykettä. Jokaisen pitäisi tulla edes hetkeksi retriitille meille, ihan vaan että tajuaa sen rauhan, mikä tulee väkisinkin, kun laittaa itsensä näihin maisemiin. Hullua on se, kun menee ulos ja on _ihan_ hiljaista. Nyt meillä ei kylläkään ole hiljaista, kun on talo täynnä väkeä. Nuoret lähtevät sunnuntaina kotiin, jonka jälkeen meille jää yksi vanha työntekijä muutaman vuoden takaa sekä yksi surffari Saksasta tulee meille viikoksi. Mutta melko chilliä uskoisin, lähinnä surffausta ja paljon opettavia keskusteluja ja tarinoiden jakoa. Tykkään tästä myös siksi, että keskimäärin tänne tulee näiden nuorisoleirien lisäksi vähän vanhempaa väkeä, jotka elävät surffille tavalla tai toisella. Heillä on hirveästi tarinoita kerrottavana.

Terkut Norjasta <3