Sunnuntain pohdintoja

Heräsin aamulla tosi aikaisin, vaikka valvoin aika pitkään eilen. Tee se itse- sangria oli aika hyvää lauantai iltaan, joten olin varautunut johonkin muuhun, kuin spontaaniin aikaisin heräämiseen. Tajusin sitten jossain vaiheessa, että tosiaan, täällä Lissabonissakin varmaan siirretään kelloa, niin kuin Suomessa. Mikä osaltaan selitti aamun ja myös sen, miksi tänään tuli pimeää aikaisemmin kuin eilen. 

Tuli vaan siis mieleen, että jotenkin sitä elää täällä ihan omassa kuplassa, eikä sen takia kellon siirroilla, päivillä tai edes viikoilla ole niin väliä. Kunhan on lämmin, surffattavaa aaltoa, kavereita ja pakolliset hommat jotenkin etenee, niin homma toimii täällä. Tiedän, ettei tule aina olemaan niin, että kellolla tai päivällä ei ole väliä. Mutta nyt niin on ja siitä yritän parhaani mukaan nauttia. Eikä sen myöskää tarvitse koskaan olla niin, että eläisi vain viikonloppuja varten ja arkipäivät olisi pakkopullaa, aikaisia aamuherätyksiä, ruuhkaisia busseja ja iltamyöhällä sohvalla makaamista väsyneenä töiden jälkeen. En usko, tai en ainakaan halua, että minulla tulee olemaan niin. Joillekin se perusarki ja rutiinit sopii, toisille taas ei. Jokaisen pitää löytää oma tapa elää ja olla. 

Porto ilta-auringossa

Itselle tuntuu sopivan se, että paikka vaihtuu usein ja saan matkustella ja nähdä uutta. Olla reissussa vähän pidempään ja mennä hieman pintaa syvemmälle toiseen maahan ja kulttuuriin. Matkustelu on minulle ihan huumetta, enkä syty mistään niin paljon, kuin siitä, että saan suunnitella uusia reissuja, elää jokaista reissuani ja vaihettani maailmalla täysillä ja muistella jo menneitä upeita matkojani. Luulen, että se levottomuus tulee aina olemaan osa mua, mikä ajaa mut tekemään spontaaneita ja hullujakin päätöksiä, mutta toisaalta ilman sitä, en kokisi tätä kaikkea. Mun tapa elää tulee varmasti olemaan sellainen, mitä ei suurin osa ihmisistä stereotyyppisesti harjoita, mutta mikä tekee mut onnelliseksi ja samalla pystyn kyllä varmasti sovittamaan siihen mielenkiintoisen työn, rakkaat ystävät ja perheen. 

Samalla olen myös oivaltanut, että koska olen melko rauhaton, vilkas ja paikallaan pysymätön sähköjänis, on parempi elää niin, missä on mahdollisimman paljon aktiviteetteja. Tykkään tehdä, urheilla ja fiilistellä asioita, joten ympärillä pitää olla puitteet harrastaa ja touhuilla. Oli ne sitten aallot, joissa surffata tai rinteet, joissa snoukata, biitsikentät, joissa pelata biitsiä tai vaikka nyt uusimpana tulokkaana asfaltit ja parkit, joissa harjoitella skeittaamista, niin saan purettua energiaani niihin hyvin, jolloin myös työ ja opiskelut maistuu paremmin. Vaikka olen ihan reipas juoksemaan lenkkiä, niin parhaiten pysyn särmänä, kun on joku muukin haastava laji siinä rinnalla, mitä voi harrastaa kavereiden kanssa tai yksinkin, kunhan siihen liittyy aina joku pieni jännitys mahan pohjassa. Surffissa esimerkiksi ei ole päivääkään, ettei jossain vaiheessa olisi joko a) kauhuissaan b) turhautunut c) maailman eniten fiiliksissä hyvän aallon jälkeen. Se tunne, kun on löytänyt jonkun lajin, mitä janoaa joka päivä enemmän, on aika mieletön. Joskus tulee tietenkin päiviä (aika usein) kun uhoaa lopettavansa ja pelkää isoja pesukonemyllyjä liikaa mennäkseen veteen uudestaan. Mutta vähintään yhtä usein se kaikki unohtuu, kun onnistuu ja parempaa tunnetta ei ole. Sama koskee kaikkia lautalajeja. Itsensä haastaminen on vaan osoittaunut täysin mun jutuksi, vaikka joskus luulin, että parempi olla haastamatta, kun ei kestä pettymyksiä. Olen superkärsimätön, minkä vuoksi edellämainitut jutut ei välttämättä sovi kuvaan, mutta on ollut pakko oppia se, että mitään ei saa ilmaiseksi ja taidon eteen on tehtävä töitä, kun ei ole lahjakkaaksi syntynyt, eikä etenkään paikkaan, jossa voisi esim. surffata päivittäin lapsesta asti. 

Praia da Guincho

Tällä hetkellä olen niin tyytyväinen, että saan elää Portugalissa, vaikka välillä tietenkin ikävöin kotiinkin. Mutta mulla on täällä kaikki niin hyvin, saan elää todella omannäköistä elämää mulle sopivassa ympäristössä ja ilmapiirissä. Täällä on letkeää, lämmintä, paljon tekemistä, urheilua, loputon määrä kivoja ravintoloita, kauppoja ja kuppiloita, ihan kaikkea mitä voin toivoa. Ei mulla ole hajuakaan missä päin maailmaa olen keväällä, mutta sen tiedän, että missä ikinä olenkaan, niin se on valittu seikkailuja, aktiviteetteja ja uuden kokemista silmällä pitäen. Mulla on sata ja yksi ideaa, jotka haluan toteuttaa ja paikkoja joihin haluan matkustaa ja muuttaa, joten eiköhän jotain huippua ole tiedossa. Siihen asti en stressaa mistään muusta kuin siitä, onko seuraavana päivänä kivaa surffia jossain ja aurinkoinen keli ulkona oleiluun, liikuntaan ja opiskeluhommiin (viimeiseen kyllä sopisi parhaiten sade, mutta onneksi Lissabon ei sitä meille tarjoa hahaa)