Ilta oopperassa

Eli, otsikon mukaisesti, eilen maanantaina oli luvassa herkkua oopperan, tarkemmin sanottuna Taikahuilun muodossa. Rakkauteni oopperaa kohtaan on kehittynyt jo lapsuusvuosina, vietettyäni lukemattoman monta kesää Savonlinnan Oopperajuhlilla lavan puolella. Milloin lapsikuorolaisena, milloin avustajana. Itselle ehdottomasti mieluisimmat jutut olivat kyllä koiran esittäminen Koirien Kalevala-lastenoopperassa, sekä lapsiavustajan pesti Machbetissa. Hetki lavalla oli lyhyt, mutta vietin sen komeaäänisen Jaakko Ryhäsen vierellä. Lapsuudesta asti siis on ooppera tullut tutuksi, kuten myös Olavinlinna miljöönä. Puitteet ovat huippuluokkaa, ja suosittelen Olavinlinnaan tutustumista jokaiselle, joka Savonlinnaan kesällä eksyy!

Mutta eiliseen! Luonto näytti voimansa pari tuntia ennen oopperaa, oli kyllä sensorttinen myräkkä että apua! Ukkonen jyrähteli ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Vaan hetki ennen lähtöä, sade loppui ja ilma kirkastui. Hetkeksi tuplaantunut vaatekriisini siis puolittui onnekseni (yleinen vaatekriisi + pelko kastumisesta = tuplakriisi). Päälle valikoitui simppeliä farkkua ja harmaata kauluspaitaa sekä aikoinaan vanhojen tansseissa palvelleet kengät, jotka sujahtavat usein juhlavammissa tilanteissa jalkaan. Oopperan ensi-iltaan omasta mielestäni passeli valinta!

Pöh epätarkka Lumiani. Mutta menettelee!

Ooppera käyntiin kello 19.00. Vaan tiesin odottaa lempihetkeäni muutamaa minuuttia ennen tuota kellonlyömää. Nimittäin, orkesterin jousien viritys. Siinä hetkessä mieli lepää ja sielu nauttii. No mutta, sehän on vasta alkua sille kaikelle herkulle mistä sai seuraavat kolme tuntia nauttia. Uskomattomat solistit sekä orkesteri, visuaalisuus ja kaikki! Ja kyllä, kun Taikahuilu on kyseessä, Yön kuningattaren aaria oli odotettu. Korkeimmat äänet osuivat kohdalleen niin täydellisesti, että kylmillä väreillähän siinä oltiin.

http://www.youtube.com/watch?v=C2ODfuMMyss

(linkin takana ei tietenkään eilen kuultua, mutta aivan yhtä taidokasta)

Kokonaisuudessaan Taikahuilu oli ihastuttava! Mielestäni aivan aiheesta sitä kuvaillaan teokseksi, jonka kautta on helppo aloittaa oopperaan tutustuminen. Aarioiden ja orkesterin pauhun keskeltä löytyy puhuttuja osioita, melodiat ovat mieleenpainuvia sekä huumoriakin löytyy! Ja sopii kaikille, lapsosista iäkkäisiin! :)

Oopperan jälkeen näytti tältä;

Ei harmittanut katsella.