keväisin

keväisin.

kello siirtyy ja tuo valon aamuun. työmatkani valaistuu.

ehkä sataa lunta kuten eilen kävi. kuitenkin, lähinnä vain sulaakseen pois ja paljastaen taas kylmän asfaltin.

asfaltti saa kyllä lämpöä auringosta. ja niin saavat lumen alla maanneet kasvit jotka käyvät virkoamaan.

lämpö ja valo paistaa ihmisten sydämiin.

minä en ole keväisin.

en ole koskaan ollut. valo saakin kaipaamaan pimeämpään. hetkittäin. jatkuvasti. ajoittain.

toivon että voisin kääntää kelloa kaksitoista tuntia taaksepäin.

mutta lopulta en toivo. vaan toivon aurinkoa. aurinkoa joka lämmittää.

näin unelmoin.

 

xx Mikko