niin vaihtuivat päivät sellaisiksi, että ikkunasta näkyy usein tummaa maisemaa. ja maisemat tulevat vain tummumaan. on pimeää niin kauan, ennenkuin on hyväksyttävää pukea koti jouluun valoin ja koristein. mä toivon malttia siihen, koska tää tumma tuokio ruokkii ja inspiroi mua.

viikonloppuna mökillä päivät olivat synkät ja sateisetkin. illaksi saapui pimeys, joka kietoi metsän siimeksessä sijaitsevan mökkimme tummiin varjoihin. ja se näky iltakymmeneltä meidän saunan kuistilta oli henkeäsalpaava. kuuntelin vain sateen ropinaa (ennenkuin mieleni täytti huoli aiemmin päivällä muiden toimesta havaitusta mahdollisesta karhunkakasta, piti sit kääntää radio päälle ja volat kaakkoon).

viikonloppuna mä lähden tutkimaan, josko kööpenhaminasta ei olis vielä valonkajo kadonnut. luvassa on pieni reissu, vain lyhennetty viikonloppu, mutta se on jo paljon mun sydämelle ja täyttämään sitä taas. köpis on aina vaikuttanut äärimmäisen kiehtovalta kaupungilta, ja onkin mahtavaa päästä käymään nyt siellä!

xx Mikko