otsikko on täysin harhaanjohtava, vaikkakin hammasjuttujen parissa tänään oltiin. mutta ei, ei onneksi ollut hammassärkyä enkä itkenyt, vaikka hammaslääkärin tuoliin jouduinkin. tai ehkäpä pitäisi ajatella että pääsin, miksi en osaa iloita siitä kun hammasrivistöäni korjataan. kai se epämieluisa fiilis liittyen kyseiseen toimenpiteeseen on päässyt jo lapsena kasvamaan niin vahvaksi, etten enää kykene siitä irtautumaan.

vastaanottoaikaan astihan koko aamupäivä oli tietenkin yhtä sydämentykytystä ja jännitystä. vaan jotenkin siihen tuoliin makuulleen käydessään sitä muistaa että eihän tämä ehkä olekaan niin paha juttu. kuten ei ollut tänäänkään hoidettu lohkeaman korjaus. olin kai jopa epäilyttävän urhea kun en puudutusta halunnut ottaa, ja lääkäri jo huolestui onko hammas edes enää elossa, kun en näyttänyt mitään merkkejä toimenpiteen kivuliaisuudesta 😀 voin sanoa että kyllä se sattui, mutta mieluummin kestän sen hetken kuin oon poski puuduksissa loppupäivän.

jatkotoimenpiteenä pääsen juurihoidon pariin. oon kuullu kauhukertomuksia asiasta ja nyt voin sanoa olevani oikeasti huolissani urhoollisuudestani, mutta no, eteenpäin sano mummokin lumessa! ja sentään saan pitää vielä omat hampaani, kuitenkin pidän niistä.

pitäkääpä huolta hymystänne ja muistakaakin hymyillä!

🙂

xx Mikko