Pääsin tänään töistä hiukan aiemmin kuin oli tarkoitus, joten päätin palkita itseni päiväunilla. Painoin pään tyynyyn, eikä siinä kulunut varmaan kuin noin kymmenen minuuttia, kun olin jo unien maailmassa. Juuri ennen herätyskellon soittoa näin pätkän unta, jossa päädyin kommellusten kautta väärään bussiin, eikä minua millään meinattu päästää siitä ulos. Kuski ohitti pyynnöistäni huolimatta monta pysäkkiä. Pyynnöiltäni ehdin tuijotella kuitenkin kaupungin vaihtuvia maisemia, ja herättyäni tajusin, ettei vierailu ollut ensimmäinen. Alitajunnassani olen rakentanut nähtävästi eri kaupunkien palasista itselleni kokonaisuuden, jonne palaan tasaisin väliajoin seikkailemaan.

Ensimmäinen seikkailuni jo kauan aikaa sitten tapahtui olevinaan Pariisissa, seuraavan kerran olin Helsingissä, ja nyt bussimatka tapahtui Savonlinnassa. Luomassani unien kaupungissa ei ole minkään noiden kaupunkien tarkkoja piirteitä, vaan katujen osia, joitain taloja sekä ohitusteitä. On hauska ajatus, kuinka yhtäaikaa olen jossain hiukan hukassa, mutta kuitenkin tutussa ja turvallisessa maailmassani. Ja se kuuluu vain minulle. Se on minun kaupunkini. Ehkä joskus saan jonkun sinne mukaan, ehkä on tarkoitettu että se on ainoastaan minulle. Kuka tietää?

Seuraavaa seikkailua odotellen!

xx Mikko