ihana ihana aurinkoinen pikkuviikonloppu tukholmassa takana. arkeen paluuta helpotti ajatus siitä, että kesälomaankin lähtölaskennan voi aloittaa. viikonloppu oli aktiivinen ja kävelyntäyteinen, mutta ehdottomasti kaiken arvoinen. kirsikkana kakun päällä, céline dion. mä en oo ihan täysin vieläkään toipunut kuulemastani ja näkemästäni. koskaan en ole ollut mikään die hard-fani, mutta biisit ovat aina kulkeneet jollain tapaa matkassa mukana, moniin liittyy erityisiä muistoja. ja nyt vihdoin sain kuulla ne kappaleet livenä.

kun valot sammuivat, yleisön kiljunta kiihtyi ja lavan valot syttyivät, olin vielä jokseenkin kuosissa, vaikkakin todella innoissani. tunnistin the power of loven ensitahdit, ja kun céline aukaisi suunsa, en todellakaan ollut enää kuosissa. mut valtasi maailman idioottimaisin, levein hymy, sisimmässä kulki väristyksiä. en vaan meinannut pystyä uskomaan todeksi sitä mitä korvani kuulivat. uskomatonta kuultavaa kesti kaksi tuntia, mikä voima, mikä karisma, mikä ilo ja lämpö! musiikilla on ihmeellinen voima, tuntui niin onnelliselta! vaikka olin reissussa yksin, tuntui, etten todellakaan ollut yksin. music makes the people come together.

ylläoleva veto viimeistään sai mut todella tolaltani. ehkä vielä tokenen 😀

xx Mikko