Tässä elämä on
Kävinpä tuossa juuri tekemässä sellaisen kompaktin, puolisentoista tuntia kestäneen nostalgiamatkan leffan parissa. Tänään vietettävän Espoopäivän ohjelmistoon kuului Sellosalissa esitetty PMMP – Tässä elämä on-dokkari, ja hyvillä mielin lähdin sitä katsomaan, kun Finnkino-esitykset onnistuin silloin aiemmin missaamaan. Ja kylläpä salin pimeydessä hyvän dokkarin äärellä oli myös ihana aloittaa viikonlopun vietto, kun tänään taputeltiin purkkiin myös hyvin uuvuttava, mutta sitäkin antoisampi työviikko.
Mutta siis! Ihana PMMP! Dokkarin äärellä olin jotenkin tosiaan tosi nostalgisissa fiiliksissä, koska eihän sitä nyt voi kieltää, että kasvoin ja vartuin PMMP:n biisien tahdissa, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ihan jo alusta asti poppoo kolahti minuun, mutta viimeistään Veden varaan-levyn kohdalla olin aivan myyty. Se ilmestyi vielä jotenkin täydelliseen aikaan, kun abivuosi oli jo ehtoon puolella, edessä oli uutta ja jännittävää, ja niin paljon oli kuitenkin jätettävä taakse. Ja voi sitä hauskanpitoa, sitä riitti! Yksi erityinen hauskanpitoiltahan sitten oli tietenkin Veden Varaan-kiertueen täyteenahdettu pikkubaarin keikka Savonlinnassa, Kyseinen levy onkin jotenkin sitten jäänyt sellaiseksi Savonlinna-levyksi, se muistuttaa ajoista siellä. On hyviä, ja on huonoja muistoja, mutta kaikki kuitenkin kullanarvoisia.
Bändin viimeinen vuosi oli tottakai dokumentoitu mukavan tarkasti, ja sieltähän löytyi sitten itsellekin sellainen tietyllä tapaa tärkeä kiinnekohta, itselleni viimeinen keikka reivattiin kesän 2013 ruississa. Ja se kesä jäi myös tiettyjen henkilökohtaisten asioiden kannalta viimeiseksi. Se oli viimeinen täysi kesä Jyväskylässä ja viimeinen kesä yhden tärkeän ihmisen kanssa. Nyt ne asiat elää muistoissa, ja mä toivon ettei ne tuu pyyhkiytymään. Koska se oli hyvä kesä. Ja ruissin keikka oli mahtava!
Harvemmin enää huomaan kuuntelevani PMMP:tä, mutta nyt tietty täytyi kaivaa spotifysta tuon dokkarin jälkeen albumit esille. Voi kyllä nämä biisit sitten vaan ovat hyviä!
