Moikka tyypit! Tässä vähän ajattelin tulla höpöttelee mun tukkaprojektista, joka on nyt huomattavasti paremmassa pisteessä kuin edellisten pähkäilyjen aikaan, jotka tapahtuivat aivan vuoden alussa. Tämmösen pituiselta ja sävyiseltä näyttää nyt:

Ja lähtökohtahan oli jotakuinkin tämä:

Kuva on about tammikuun puolivälin tienoilta. Olin vuodenvaihteessa jossain sellasessa turhautuneessa vaiheessa mun tukan kanssa. Tuntu että se oli aina vaan se sama, ja toivomukseni ponnarille yltävästä pituudesta tuntui olevan about yhtä kaukana kuin Mikämikä-maa. Siispä mä päätin mennä ihan toiseen suuntaan, ja melko nopeasta mielijohteesta kone kätösiin ja tukka veks. Ensin peilistä tuntui katsovan joku ihan muu, ja tuntu jotenkin tosi oudolta. Mut samalla käsittämättömän vapauttavalta. Ja onhan se sanottava että aamut helpottui kun ei tarvinnu vääntää hiustenlaiton kanssa 😀 ja kun tukka alkoi kasvaa (joka tapahtuu mulla kyllä hirveellä vauhdilla), iloitsin kun se kasvoi kaikkien värjäämisten jälkeen omana tummana ja hyväkuntosena. Vaikka siitä kylläkin päästään nyt tähän vaalennusprosessiin, joka oli kummitellut mielessä. Senkin vaan yhtenä päivänä päätin että jos nyt vähän vaaleempaa. Eka lopputulos oli aika kellertävä, mut yleisilmeen oon saanu mukavan kirkkaaksi vaan raidoittamalla tätä värinpoiston vahvuisella aineella. Hopeashampoo tietty myös kunniaan! Viihdyn kyllä tässä vaaleassa tosi hyvin, eli tuskin nyt ihan heti tummiin sävyihin palaan. Tai voihan se olla että tukka lähtee taas jossain vaiheessa kokonaan, you never know 😀 mut nyt oon tyytyväinen tähän, vaikkakin se saa rauhassa vielä vähän kasvaa ja sävy kirkastua. Ja salaisissa unissani mä haaveilen samansävyisestä tukasta ku Sannilla, se turkoosi on vaan liian upea!

xx Mikko