mulla on spotifyssa tietyt kaksi soittolistaa, joita kuuntelen ihan tosi paljon. on FALL-niminen, jonka loin pari vuotta sitten kaikkein kylmimpään aikaan, joka sisältää ne kaikkein synkeimmät ja viiltävimmät biisit. the knifea, fever rayta, röyksoppia, ellie gouldingia. sitten on HOW TO RUN AWAY-niminen soittolista, jonka loin vuosi sitten keväällä kun aurinko alkoi paistaa ja lämpö levitä sisimpään. soittolista sai nimensä lempparialbumilta slow magicilta, joka toimi vähän soittolistan kulmakivenä.

viimeaikoina arvannette edellisen postauksen perusteella, että toi FALL on soinu mulla enemmän. mutta. tällä viikolla jälkimmäisen soittolistan biisit alkoi kuulostaa siltä, että pystyin ihan aidosti vihdoin taas kuuntelemaan niitä. ja ne kuulostivat hyvältä 🙂

xx Mikko

viimeisen noin puolenviikon aikana klikkasin uusi blogipostaus-linkkiä kerran jos toisenkin. kirjoitin ehkä yhden sanan ja sitten pyyhin sen pois. kun en tiennyt mitä kirjoittaisin. mitä jaksaisin kirjoittaa. olisiko mitään sanottavaa. mutta tänään koitti se harmaa kaunis päivä kun minulla oli sydämelläni jotain kertomisen arvoista.

viimeaikoina fiilikset on olleet matalalla ja päivät ovat tuntuneet pitkiltä. unohdin sen mitä lupasin itselleni joululomalla. katsoin voice of finlandia, ja olin niin vaikuttunut anna puusta hohkavasta ilosta, että vannoin kuuntelevani jokaikinen päivä ainakin yhden biisin anna puuta. onnekseni, taisin saada sen menetetyn annoksen tänään maailma kylässä-festivaalilla. annassa on jotain maagista, elvyttävää. keikan alkaessa aurinko pilkahti pilvien takaa, lämmittäen selkääni aavistuksen, hetkisen. ja minua hymyilytti. ai kuinka se tuntui hyvältä. hymyilevä minä on ollut viimeaikoina vähän kadoksissa, mutta mä oon perusluonteeltani niin positiivinen, että mä jaksan uskoa taas pian hymyileväni leveästi, enemmän.

toivottavasti sinullakin oli tänään kaunis päivä!

xx Mikko