Hiiohoi huutelen, täällä taas. Tai no palasin kyllä sunnuntaina mökiltä juhannuksen vietosta sivistyksen pariin, mutta onnistuinpa pitämään itseni kiireisenä kavereita nähden ja muuta puuhaillen, etten suuremmin malttanut koneen äärelle istahtaa. Mutta nyt olen tässä, ettekä pääse minusta eroon vaikka haluaisitte! Ja aionkin kuvilla jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, teille vähän kertoilla juhannuksestani! Se menee näin!

Torstaina auto starttasi vanhempien kotipihasta kohti mökkimaisemia. Ja kylläpä olikin mukava lähteä juhannuksen viettoon, nimittäin tämä poika valmistui virallisesti tuona päivänä, eli 19.6 sosiaalisten serviceiden bacheloriksi, eli näin suomalaisittain sosionomiksi. Tutkintotodistus saapui tänään postissa, ja nyt kun on mustaa valkoisella, se tuntuu todelliselta. Kyllä olen nyt iloinen :)!

Siispä tosiaan, mökkiä kohti ja siellä päivät sujuivat mukavasti, noudattaen about tätä kaavaa: herää, syö, lepää, ole ulkona, syö, lepää, katso telkkaria, syö, lepää, sauno, syö,nuku, repeat 🙂 ja jossain välissä pelaa myös vähän mölkkyä! Tiedättehän ne säännöt? Pisteitä täytyy saada tasan 50, jos heitollasi saat ylimääräisiä pisteitä, tippuvat pisteesi kahteenkymmeneenviiteen ja eikun tähtäämään uudestaan lukuun 50. Minä onnistuin yhden ja saman pelin aikana feilaamaan 2 kertaa! Eli toisinsanoen olin jonkinsortin pistekuningas selvästi (harmi ettei se toimi niin :D).

Suurtakin suurempaa iloa tällaiselle pojalle, joka lemmikiksi kaipaisi kissaa, aiheutti naapurin superihmisrakas kissa, joka vieraili pihassamme viikonlopun aikana usempaan otteeseen. Tai oikeastaan se vietti siellä aikaa, paijaajia kyllä riitti. Justus (kuulemma nimensä, en tiedä, mutta Justukseksi me kisua kutsuimme) nauttikin hirmuisesti silittämisestä ja oli aina ulos mennessä jaloissa kiehnäämässä. Hämmentävää, että ulkokissa oli noin ihmisrakas!

Eikös Justus olekin söpö? Ja hei, voiko olla sydän sulamatta, kun aamulla mökin ikkunasta ulos katsoessa näkymä on tämä:

Voi Justus! Olisin voinut sinut ottaa omakseni. Justuksen täytyi tyytyä osaansa ulkokissana, koska sellainen metsissä samoileva kaveri se taisi olla. Oltiin sitten ulkokavereita 🙂

Naurua taasen aiheutti pihapiiristä löytynyt liikennemerkki, koska epäilen sen olleen lähinnä olleen ohikulkeville varoituksena minusta ja siskostani kun olimme pieniä. Niin hurjia ja vaarallisia lapsia että kannattaa varoa! 😀

hehe 🙂

Vielä hävettävän arvoinen mökkikenkäbonus. Nimittäin nämä (feikki)crocsit. Näissä kengissä on niin hyvä liikkua mökkimaastossa, mutta muualle ne eivät minun jalassani kyllä ikinä pääsisi! Mutta mökillä mukavuus ja helppous ennenkaikkea 🙂 tykkäättekö valas-koristeestani?

Puhelimen muistin uumenista löytynee vielä joitain kuvia, ja samaten päänsisäisen muistini uumenista löytynee jokin tarina kerrottavaksi vielä :)! Näin ollen, palaan asiaan. Minä haluaisin kuulla kuinka muiden juhannus sujui, olihan teillä mukavaa? Ja oikeastaan kyllä kuulisin mielelläni ihan mitä vaan haluat kertoa! Vaikka alkuviikon kuulumiset!

Kuullaan taas pian 🙂