Avokadopäivä

Maailman kulunein juttu. ”On ilmoja pidelly”. No sanoisin, että tänään piteli kyllä semmosia ilmoja etten pysynyt yhtään perässä. Herätessäni mietin että ai miten kiva kun paistaa aurinko, tänäänhän piti sataa. No kyllähän se alkoi satamaan, ja se kävikin aiemmasta postauksesta ilmi. Lana Del Rey soundtrackina sateelle. Vaan ei aikaakaan kun sade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa. Hetkellisesti. Sitten jo satoikin räntää ja rakeita ja kai vähän luntakin. Tunnetusti Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen <3 😀

Pirteyttä tähän päivään toi avokadopasta. Ja nytpä kerron teille asiasta, joka saa minut tuntemaan sanoinkuvailematonta tyytyväisyyttä, nimittäin;

lomogram_2014-06-17_10-31-29-pm.jpg

Tunnen aivan valtaisaa onnistumisen iloa siitä, kun avokadon avattuani, se paljastuu täydelliseksi yksilöksi. Koska voiko sitä nyt ihan oikeasti näppituntumalla tietää, mikä myynnissä olevista on se paras? Kyllähän minä niitä vertailen ennen ostopäätöstä hellästi puristaen 😀 mutta silti. Aina se on yhtä suuri ilo, kun onnistuu! Koko ruokani onnistui oikein mukavasti, tulin kylläiseksi! En noudata netistä löytyvää alkuperäistä ohjetta aina täysin orjallisesti, vaan olen vähän tuunaillut sitä. Esimerkiksi jos kävisi niin, että limeä ei ole saatavilla, sen voi hyvin korvata sitruunamehulla. Tiedättehän niitä aivan pikkuisia sitruunan muotoisia keltaisia pulloja? Sitä ärhäkän makuista mehua! Itse olen todennut sen aivan passeliksi 🙂 yksin syödessäni myös puolitan ohjeen, koska sitähän tulee muuten aivan valtavasti! Enkä muuten taida ihan noudattaa ohjetta, kun tarkastellaan chilin ja valkosipulin määrää… perheenjäsenet mainitsivat ohimennen kotiintullessaan että ”nyt on taidettu käyttää valkosipulia aika reippaalla kädellä” 😀 mutta se on niin hyvää! Ruoanlaitossa spontaanius sekä soveltaminen ovat hyviä juttuja! Alkuperäinen ohje sitä mahdollisesti kaipaavalle löytyy tämän linkin takaa: http://www.hs.fi/ruoka/a1349878626924

Oman elämänsä huippukokki kuittaa ja toivottaa hyvää yötä kaikille 🙂

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä

Lana Del Rey – Ultraviolence

Sateinen tiistaiaamu, Lana Del Rey sopii tähän hetkeen aika passelisti. Uusi levy aukeaa minulle jokaiselta kuuntelukerralta enemmän ja enemmän. Tämä ei vielä toistaiseksi synnytä yhtä suuria tuntemuksia kuin Born to Die, mutta en minä tätä levyä varmasti jätä vain hyllyyn pölyttymään. Enkä kyllä takuulla kykenekään, nimittäin katselkaahan:

lomogram_2014-06-14_06-02-33-pm.jpg

lomogram_2014-06-14_06-01-49-pm.jpg

Levy perinteisessä Cd-muodossa, sekä kahtena vinyylinä oli pakattu hienoon, 12 tuumaisen vinyylin kokoiseen pakettiin.

lomogram_2014-06-14_06-03-52-pm.jpg

Mukana muutama art print myös, alemmat kuvat eritoteen miellyttävät visuaalista silmäni. Voisivat olla kehystämisen arvoiset!

lomogram_2014-06-15_08-10-00-pm.jpg

Kuvavinyylit ovat niin kauniit! Noiden alta tosiaan löytyy sitten vielä pahvikansissaan CD. Koko paketin visuaalinen ilme on todella kaunis, jotenkin juuri sellainen mitä Lana Del Reylta odottaisikin. Ja musiikkikin kuulostaa juuri siltä. Niin hyvässä kuin pahassa. Se ei ehkä suo suuria yllätyksiä, mutta on juuri sitä mitä toivoinkin sen olevan. Deluxe editionin kuuntelija saa mielestäni miellyttävän paljon kuunneltavaa, kuitenkin neljäntoista biisin edestä, eiköhän niistä löydy jokaiselle jotakin.

Jotkin biisit aiheuttivat jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana voimakkaita tunteita, tai jäivät vaan jostain syystä erityisesti mieleen. Ennen levyn kauppoihin saapumista julkaistut Ultraviolence, Shades of Cool sekä Brooklyn Baby tosiaan oli kuunneltu jo aiemmin, näistä ensimmäisenä mainittu on minulle mieluinen kappale. Se kuulostaa juuri siltä, mihin Lanassa rakastuin, kun kuulin Video Gamesin. Sanoituksissa on aika raskas meininki, joka melodiaan yhdistettynä tekee tästä upean kokonaisuuden.

Ja sitten se Wes Coast. Kappale on vaan niin loistava, ja mielestäni nappivalinta ensimmäiseksi sinkuksi. Rakenteeltaan sensuellisti laahaava biisi kasvaa ja kasvaa loppua kohti. Tämä on suosikkejani.

Usea kappale menee yhtenäisenä virtana, kuulostaen hyvältä, kuitenkaan herättämättä erityisiä tuntemuksia. Kunnes pääsen kappaleeseen nro. 10. Tässä meinaa itku tulla jo ensimmäisen sekunnin aikana. Tunnelma on niin hauras ja alakuloisen kuuloinen, Lanan ääni soi niin kauniisti. Ensimmäinen säkeistö mennään mollissa, ja luulen tämän olevan Summertime Sadnessia suurempaa, universaalia täydellistä masentuneisuutta, kunnes on toiveikkaalta kuulostavan kertosäkeistön vuoro. Se tuo vastapainoa surumieliselle alulle, hienolla tavalla. Koko kappale paketoidaan alun soundeilla, ja kappale jää mieleen itselleni yhtenä levyn parhaista. Old Money on ihana. Sanoitukset ovat sitä tuttua Lanaa, kuten ”will you still love me when I shine, from words but not from beauty”.

http://www.youtube.com/watch?v=S4lim6J5X-E

Kaiken jälkeen, deluxe editionilla viimeisenä biisinä oleva Florida Kilos on piristävää kuultavaa, tunnelmaltaan ja meiningiltään hiukan muun levyn kappaleista eroava. Mutta kuitenkin ehdottomasti LDR-biisi. Sanoituksissa toistuu Lanalle tuttuja elementtejä. Minä pidän tästä kappaleesta 🙂

http://www.youtube.com/watch?v=P_1kT-31rJQ

Päätän tämän sanoihin, että pidän uudesta levystä. Kovasti. Tämä tulee varmasti soimaan paljon. Noin vuosi sitten oltiin katsomassa Lanaa livenä ja hän viimeistään silloin lauloi sydämeeni, uusi levy vakiinnuttaa hänen asemaansa niin sydämessäni kuin levyhyllyssäni.

1017233_10152968399095438_1316049274_n.jpg

LDR @ Hartwall Arena, 16.6.2013. Photo by me.

Kylläpäs tästä tuli nyt reipas selostus 😀 olen iloinen jos joku jaksoi lukea 🙂 ja hei! Kertoilkaa ihmeessä omia tuntemuksia uudesta levystä, jos olette jo sitä kuunnelleet! Minä käyn tästä päivän askareisiin, ja palaan taas pian höpsöine juttuineni! Iloista tiistaita kaikille 🙂

Kulttuuri Musiikki