when you’re lonely, I’ll be lonely too

pakko jatkaa vielä musalinjalla kun sitä nyt sisimmästä kumpuaa. joanne world tour-lipun myötä mun täytyi tietysti kaivella levyhyllystä gaga stereoihin ja huolehtia että spotifyn gaga-soittolista on ajantasalla. materiaalia löytyy useamman levyn edestä, mutta silti mä huomaan pyörittäväni vaan uudelleen ja uudelleen tätä levyä. the fame monster oli jotenkin mullistava tekele mulle, vaikkakin vain ep-mittaisena se tuntuu silti täydemmältä kuin superpaljon pidempi born this way esimerkiksi. the fame monster ei pääse millään menettämään hohtoaan, se tuntuu jotenkin lääkitsevältä. tämä levy on ehkä mulle kaikkein tärkein koskaan. menee pitkiäkin aikoja kun en välttämättä sitä kuuntele, mutta aina palaan kuitenkin.

edeltäjää, the fame-kokonaisuutta ei voi vähätellä. mutta se syvyys, joka the fame monsterista huokuu, on huikea. bad romancehan tietysti ekana singlenä koukutti poljennallaan. kokonaisuutta odoteltiin sitten kuin kuuta nousevaa. seitsemän vuotta takaperin en elänyt vielä mullistavaa spotify-aikaa, joten ainut oikea vaihtoehto päästä kuuntelemaan oli hankkia levy fyysisenä. muistan vielä kuinka julkaisua edeltävänä päivänä mulle nousi ihan järkyttävä kuume, kuten yleensä aina alkuvuodesta flunssakierteen aikaan (kop kop tänä vuonna ei oo iskeny), ja ekan kerran oonkin siis päässy levyä kuuntelemaan kuumehöyryisenä vielä. ja muistan haparoivasta olosta huolimatta olleeni kuitenkin erittäin vakuuttunut. ep:n linja visuaalisesti on edelleen mun mielestä yksi kaikkien aikojen onnistuneimmista, puhumattakaan ajatuksesta, kuinka jokainen biisi edustaa erilaista hirviötä.

kokonaisuus sykkii ja potkii ja gaga vetää taidoillaan maton monen muun artistin alta. telephonen video on sellaista musikaalista teurastusta että sitä on vaikea ylittää. ”the monster ball will set you free!” huusi gaga lavalta. reilut kaksi tuntia taidetta hartwall areenalla. istumapaikoilla oltiin, mutta lopulta minä, sisko ja rakas ystävä, kuten koko muukin yleisö, taidettiin istua penkeillämme se osa keikasta kun gaga istui itsekin pianon ääressä.

mikäli kokonaisuus pääsee joskus haalistumaan mun sydämestä, mä uskon että yhden biisin kannan sisimmässäni hautaan saakka. you will never fall apart Diana you’re still in our hearts. I’ll never let you fall apart. together we’ll dance in the dark. tää biisi on mulle jotenkin terapeuttinen, se on muodostanu mun ajatuksissa yhteyden mun nuoruuden ystäväporukkaan. se ei ehkä oo meidän biisi, mutta se on mun biisi meille. lyriikoiden puolesta se hivelee niin paljon. vaikka asiat ois kuinka huonosti, en anna sun koskaan hajota, yhdessä voidaan olla pimeässä. siellä ollaan turvassa.

and this is the fame, love and art.

xx Mikko