Passi ja aurinkolasit
Hei huomenta ja hyvää lauantaita!
Tällä sekunnilla kun aloin kirjoittaa tätä, kävi koneeni soittamaan Jenni Vartiaisen Tule meille jouluksi-biisiä. Pari viikkoa takaperin olisin varmaan kovalla kiireellä siirtynyt jonon seuraavaan kappaleeseen, mutta nyt se kuulostikin niin kivalta etten rohjennut. Jotenkin siinä on sellainen mukava valoa tuova fiilis, että syksyn harmaudessa sitä voi ihan hyvin kuunnella jo näin (vähän…) etukäteen. Vedetäänkö vetoa että kohta mun alkaa tehdä mieli glögiä?
No mutta siis, lokakuun ensimmäinen viikko vierähti ohi, tai siis arki. Töissä oli pitkiä, mutta samalla niin mukavia päiviä. Ja väsymys koetteli minua. Yöunet tahtoivat jäädä liian lyhyiksi, ja näinpä eräänäkin päivänä nukuin töiden jälkeen reippahat kolmen tunnin päikkärit (iltaunet pikemminkin). Ja voi että miten sattuikaan, eihän tuollaiset unet haitanneet vaan kävin ihan ongelmitta pian niiden jälkeen yöunille ja nukuin sikeästi aamuun asti 😀 univelkaa?
Viikkoon liittyi myös asioilla juoksemista, viime viikonlopun loistava älynväläys oli tajuta että minulla ei ole voimassa olevaa passia… Pariisin matka kaiketi onnistuu helpommin tuon kyseisen asiakirjan kanssa. Mutta asia hoidettu ja lähtölaskenta voi jatkua kevyemmällä mielellä. Oon hekumoinu jo melko perusteellisesti kaikesta matkaan liittyvästä. Aika ystävän kanssa, ihana kaupunki, Kylie, macaronit, croissantit, patongit ja lukemattomat muut herkut!
Viikossa kivaa oli myös kohdalleni taas kerran jollain ihmeenkaupalla sattunut kilpailutuuri (odotan sadan vuoden epäonnen osuvan ihan millä hetkellä hyvänsä). Luokseni nimittäin saapuivat Raybanin Wayfarerit, malli jota olin jo varmaan kolmen vuoden ajan kuolannut, mutten tullut hankkineeksi. Nyt on sitten ensi kesälle kivat lasit jemmassa 🙂
Tänään olin suunnitellut ottavani osaa tapahtumaan, jossa hiki ja ehkä kyyneleetkin virtaavat, kynnet on teroitettu taistelemaan ja silmät on syytä pitää auki jokaisena hetkenä. Hullut Päivät tietty! Eli jos minusta ei kuulu enää, niin olen jäänyt siellä jonnekin nurkkaan peloissani 😀 no ehkei sentään 🙂
Viikon aikana Jenni Vartiainen on ollut kovassa pyörinnässä levylautasellani, ja kuinka sopivasti kaikki huipentui vielä Jennin päivään eilen siihen parhaaseen katseluaikaan. Kyllä Paula K mielestäni lauloi kaikkein kauneimmin, ottaen biisin sopivalla tavalla omakseen. Kuka oli teidän suosikki?
Terran platinapainoksen uudet biisit ovat todella hienoja, suosittelen tutustumaan niihin!
Mikko toivottaa nyt jokaiselle mahtavaa viikonloppua, kuullaan taas pian :)