Sut unessa kerran kohtasin

Kun toissaviikolla suomeen saapui sateisia päiviä, koimme sen täydelliseksi ajankohdaksi vetäytyä leffateatterin pimeyteen nauttimaan Disneyn tarjoamasta visuaalisesta annista, jota ainakin itse olin odottanut aivan järjettömän kovasti! Nimittäin tietysti Maleficent, tuo Prinsessa Ruususen Pahatar saapui teattereihin, eikä sitä voinut missata! Ja voi kylläpä oli niin hyvä leffa, että olisi ollut typerää missata se.

Voin myöntää, että Disneyn piirretyn seurassa varttuneelle (kyllä, omistan sen nykyään DVD:nä ja olen nähnyt sen lukemattomat ja taas lukemattomat kerrat) Mikolle leffa aiheutti ajoittain hämmennystä, koska tarina oli väännetty aika uusille urille. Mutta se oli tehty kauniisti ja uskottavasti, ja leffasalista sai poistua erittäin hyvillä mielin. Angelina Jolie oli roolissaan aivan uskomaton, eikä kyllä muidenkaan näyttelijöiden suorituksissa valitettavaa ollut. Ja minä aina kiinnitän huomiota leffoissa musiikkiin, tätäkin varten oli sävelletty upeaa melodiaa koko leffan mitalta.

Ja tottakai. Salista postuminen oli vielä miellyttävämpää, koska taustalla soivat Del Reyn sulosoinnut. Aavemaisen upeasti soiva Once Upon a Dream aiheuttaa minulle edelleen kylmiä väreitä. Tänään olikin ilmestynyt virallinen remix kappaleesta. Ei voita alkuperäistä, mutta siinä on jännä tunnelma!

Siispä nyt kehotan kaikkia joilla leffa on vielä näkemättä, kipinkapin leffateatteriin, en usko että petytte! Entäs miten teidän laitanne jotka leffan olette nähneet, millä mielellä teatterista poistuitte? 🙂