vaatteeni joille irvaillen ihmiset nauraa

”ne huutaa raivoissaan ei mies ei toimi noin”

aikahyppyä taaksepäin reilusti, peruskoulun ehkä seitsemännelle tai kahdeksannelle luokalle. aika jolloin päivittäinen häpeä siitä millainen olin, millainen halusin olla, teki itsensä tutuksi. pieni, kapeakatseinen kotikaupunki. sydän lähes syrjällään päätin olla rohkea, ja uskaltaa ostaa paikallisesta nuortenvaateliikkeestä mustan hupparin tyttöjen puolelta. kaupungin pieni valikoima varmisti sen, että vaatteen tiedettäisiin olevan tyttöjen puolelta. ja sain huomata että koulussa tiedettiin.

”mikolla ei ookaan näköjään vielä rinnat kasvanu kun toi ei oikein istu hyvin”, ”mikko, miten sun isä saa kokoon rahat sun sukupuolenvaihdosleikkaukseen?”. minä nielin kommentit, tahdoin olla vahva. tahdoin kasvaa vahvaksi. tahdoin uskaltaa.

tänään, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, minä uskallan. ja minä puen päälleni sen mitä haluan. kannan ylpeänä uuden mahtavan pehmeän turkin, johon olin silmäni iskenyt. yhdenkään sanan en anna enää rikkoa minua. tällaisen vaatteen hankinnalla on mulle suurempi merkitys kuin että se on vaan arvokas vaate. mulle se on statement omasta uskalluksesta

ja minä toivon, sydämeni pohjasta toivon, että jos siellä jossain nuori poika tai tyttö tai hän, joka ei osaa tai halua määritellä itseään, saa lokaa kasvoillensa, minä toivon että jaksat uskoa.

tiger of sweden / VOLT

”ei pilkkaa suut ei nouse sormi yksikään”

xx Mikko