virhe

kuin kylmällä avokämmenellä pitkin poskia muistutus siitä, miksi koskaan ei pitäisi torkuttaa.

heräsin tänä aamuna kelloni soittoon, ja päätin että voin kyllä ottaa unta vielä kymmenen minuuttia. ja niin minä tein. ja miten syvällekään sitä ehti niinä kymmenenä minuuttina vaipua. sukelsin uneen jossa oli kesä, ranta, laskeva aurinko, sauna lämmin, seura paras ikinä. minua otettiin kädestä kiinni ja laiturilla oli hyvä olla.

kun kello soi, huokaisin onnesta ja ilosta, juuri tätä olin toivonut. kunnes totuus löi vasten kasvoja. se oli unta, ei enää koskaan totta.

huomenna en torkuta.

 

xx Mikko