Suoraan asiaan eli isän jäljille dna:n avulla?
Aurinkoista tiistaita Vantaalta!
Hypätään otsikon mukaan suoraan painavaan asiaan ilman turhia alkulöpinöitä ja puolivillaisia esittelypostauksia. Ajatus sellaisesta ei tunnu yhtään omalta jutulta.
Olen kasvanut ilman isähahmon läsnäoloa, enkä ole lapsena kokenut sitä millään tavoin ongelmaksi tai taakaksi hetkittäisiä pohdintoja lukuunottamatta. Heräsin isättömyydelleni ensimmäistä kertaa ala-asteen alkuvuosina.
Eräänä iltana ajatus jysähti pienen tytön päähän kovaa, sillä en ollut ihan oikeasti aiemmin pitänyt isän puuttumista lainkaan erikoisena asiana. Kurkkuun kolahtanut palan tunne ja silmiin tulvivat kyyneleet olivat ensikosketukseni isän kaipuuseen. Nousin sängystä ja kävelin itkien kysymään äidiltä, miksei minulla ole isää. Äitini kertoi odottaneen sen päivän tulevan, kun haluaisin tietää isästäni. Äitini kertoi minun saaneen alkuni yhden illan huumasta. Homma siis jäi siihen silloin. Itkin hetken äidin sylissä ja tepsuttelin kiltisti takaisin nukkumaan mielessäni uusi suuri ajatus. Tuolloin minuun muutti asumaan pieni isän kaipuun murunen, joka sittemmin on muuttunut siitä murusesta jo vähän enemmän sielun perukoita hiertäväksi pikkukiveksi. Tiedättekö sen tunteen, kun kengässä on yksi kivi, joka häiritsee vähän koko ajan, mutta saa kiireessä jäädä sinne?
Vettä on virrannut paljon noiden ala-aste vuosien jälkeen ja välillä on saattanut mennä parikin vuotta isäjuttua funtsimatta. Mutta aina uudelleen se on noussut mieleen ja olen palannut asian äärelle äidin kanssa. Keskustelut ovat olleet lyhyitä, sillä äiti on toistanut samat jutut aina uudelleen. Olen kuitenkin hyvin intuitiivinen ihminen ja vaistoni on sanonut, että on jotain mitä äitini ei minulle kerro.
Totta on, että juttu isäni kanssa on ollut yhden illan huumaa. Sain kuitenkin viime syksynä (2017) tietää isäni opiskelleen Vallilan ammattioppilaitoksessa puuseppä -linjalla niihin aikoihin, kun sain alkuni. Tuo tieto käynnisti ensimmäistä kertaa ikinä ihan todellisen isän etsinnän ja sainkin alkuvuodesta Stadin ammattiopistolta (ent. Vallilan ammattioppilaitos) listan koulussa tuolloin opiskelleista oppilaista. Kävin ystävieni kanssa listan nimiä läpi ja lähestyin ihmisiä meileillä, puhelimitse ja Facebookissa. Aikamoista salapoliisihommaa ja hakuammuntaa! Saatan kirjoittaa tuosta työläästä rupeamasta myöhemmin lisää.
Etsinnän aloittaminen nosti pintaan ihan uusia tunteita. Hypoteettinen mahdollisuus isän löytymiselle antoi kaipuulle uutta todellisuuspohjaa ja koin ensimmäistä kertaa pientä suruakin siitä, että olen elänyt nyt 22 vuotta isättömänä. Monenlaisia ajatuksia on pyörinyt siitäkin, ettei isäni tiedä minusta mitään. Mitenhän hän tulee reagoimaan jos hänet löydän?
Olen puhunut isäproggiksestani varsin avoimesti ystävilleni ja joillekin puolitutuillekin. Rakastan asioiden pyörittelyä ja fiilistelyä yhdessä! Useat ystäväni ovat heittäneet ilmoille saman ajatuksen isän etsimisestä dna:n avulla vähän vitsillä. Ajattelin aluksi, että dna:sta olisi hyötyä vasta siinä vaiheessa, kun epäily oikean isän haaviin päätymisestä olisi todellinen. Liityin alkuvuodesta erilaisiin Facebookin kadonneiden sukulaisten etsimiseen keskittyviin ryhmiin ja aika pian sieltä alkoi pomppia sukututkimuksiaan tekevien postauksia erilaisten dna-testien hyödyntämisestä sukututkimuksessa. En siinä vaiheessa vielä uskonut hyötyväni niistä isäni etsimisessä, mutta klikkasin itseni eräälle sivulle, joka valotti enemmän mitä kaikkea testeillä voikaan selvittää.
Dna-testit ovat olleet esillä viime aikoina myös blogeissa ja muutamat tubettajat ovat tehneet yhteistyövideoita MyHeritage -palvelun dna-testistä, jolla voi selvittää genettistä alkuperäänsä jopa tuhansia vuosia taaksepäin. MyHeritage mainostaa tuotettaan myös mahdollisuudella löytää tuntemattomia sukulaisia maailmalta. Homma vaikutti mielestäni kuitenkin liian helpolta ja olin haistavinani katteetomia lupauksia.
Pienellä tutkimustyöllä ja googletuksella sain kuitenkin selville, että jotkut ovat ihan oikeasti löytäneet sukulaisia ja jopa kadonneita biologisia vanhempiaan näiden palveluiden dna-tietokantojen avulla. Sukulaisia voidaan löytää laskemalla yhteisiä dna-osumia. Testejä on monenlaisia ja yleisimmät testit saa jopa alle sadalla eurolla, mutta halutessaan testeistä saa pulittaa suuriakin summia.
Tilasin viime perjantaina FamilyTreeDNA:lta Family Finder -testin, jolla voi löytää serkkuosumia. HURJAA! Olen realistinen sen suhteen, että mitään maatajärisyttävää ei välttämättä selviä. Dna-tiedot voi viedä Family Treestä maksuttomasti useisiin muihin palveluihin, jolloin käytettävissä olevat tietokannat ovat yhdessä melko laajoja. Joten toivoa on. Jos läheisiä serkkuosumia testin avulla löytyy, saattaa se parhaimmassa tapauksessa avata uusia mahdollisuuksia isäprojektiini. Kuka tietää, vaikka pilke silmäkulmassa luomani lausahdus ’Ninalle Isä 2018’ voisi ihan oikeastikin käydä toteen.
Testipakkauksen pitäisi saapua minulle noin viikon kuluttua, jonka jälkeen sipaisen dna:ta poskeni pinnasta ja postitan näytteen FamilyTreeDNA:n laboratorioon Texasiin ja jään jännityksellä odottamaan tuloksia. Family Finder -testin tuloksissa menee palvelun mukaan näytteen vastaanottamisesta n.4-6 viikkoa.
Peukut pystyyn, että jotain jännää selviäisi!