Viestini sinulle: ei hätää!
Viime päivät ovat vieneet mun mielen äärirajoille. Asiaa tällä erää sen enempää avaamatta, pikkuveljeni sairastaa luusyöpää. Tauti on maailman pelottavin ja se on jo pariin otteeseen vetänyt meiltä kaikilta maton jalkojen alta. Uskon silti edelleen, että lääkärit löytävät veljelleni tien ulos tuosta taudista kohti terveen nuoren miehen elämää.
Olen joutunut kipeän usein toteamaan kuinka taipuvainen ja vahva ihmisen mieli kriisitilanteissa on, vaikka kaikki maailman suuret ja kammottavat tunteet hyökkäisivät päälle samaan aikaan. Toivon toki, että mahdollisimman harvan täytyy mielensä kanssa tänne äärirajoille tulla. Mutta jos elämä kuitenkin syystä tai toisesta sysää sinut kylmään veteen, tulet huomaamaan ihmismielen uskomattoman kyvyn pitää itseään pinnalla.
Kriisitilanteissa selvitymisen avaimena on eräs paradoksi: vaikka kuinka tuntuisi siltä, että nyt jään tähän tuleen makaamaan, niin älä. Silloin, kun stressi ja ahdistus on kovimmillaan tarvitaan kipeästi mieltä lempeästi hoitavia keinoja. En tarkoita asioiden pakkopullaista suorittamista vaan itsensä lempeää tuuppaamista eteenpäin. Kun jotain ahdistavaa tapahtuu, meissä asuva pieni lapsi herää. Silloin ole itsellesi se aikuinen, jonka syliä lapsi sinussa kaipaa.
Kun tuntuu pahalta, mieti vähintään muutama asia, mitkä normaalisti antavat sinulle iloa, energiaa, rauhaa tai turvaa. Kriisitilanteessa elämän normaalit sisällöt saattavat tuntua mitättömiltä ja epäolennaisilta, mutta juuri ne ovat niitä kannattelevia tekijöitä.
Nautitko..
Kevyistä juoksulenkeistä tai kovasta rääkistä?
Leipomisesta tai ruoanlaitosta?
Lounaista ystävien kanssa?
Inspiroiko kirjat tai opiskelu?
Rauhoittaako meditaatio?
Pysähdy pohtimaan mitkä asiat antavat juuri sinulle voimia raskaassa tilanteessa. Älä sorru arvottamaan omia voimavarojasi vertailemalla itseäsi muihin. Vartin kävely voi olla aivan yhtä kannattelevaa ja voimia antavaa kuin puolentoista tunnin hot jooga.
Tärkeää on, että pidät itsesi liikkellä ja kiinni elämässä. Kerää ympärillesi ihmisiä, jotka antavat tilaa tunteillesi ja kulkevat rinnallasi kannustaen ja tukien läpi vaikean elämänvaiheen. Muistathan, että kriisi tai raskas elämänvaihe voi osua milloin vain kenen tahansa meistä kohdalle. On täysin ok tuntea itsensä uupuneeksi ja heikoksi. Toivon, että elämän käynnissä pitäminen kriisin aikana ei olisi ristiriidassa vallitsevien tunteidesi kanssa.
Toivotan sinulle, rakas tämän tekstin lukija, rakkautta viikkoon! (Itseäni unohtamatta!)
Loppuun yksi lempparikliseistäni: ELÄMÄ KANTAA!