Laiska äiti ei suorita

Pian lapseni aloittaa päiväkodissa. Mutta vielä toistaiseksi hän odottaa mieheni kanssa kotona kun avaan ulko-oven kello 16.40. Seuraa päivällisen valmistelua (mihin ei mene kauaa, emme ole kulinaristeja), ulkoilua lähipuistossa tai omalla terassilla ja pientä kotitöiden tekoa tai kaupassa käyntiä. Melko pian kello onkin jo 19 ja koittaa lapsen iltatoimien aika. 

Viikonloppuisin olemme mökillä tai kotoilemme. Aika kuluu kuin siivillä. Joskus käymme perheen kesken retkellä tai me aikuiset vietämme vuorotellen hetken omaa aikaa. 

Alle 2-vuotias lapsemme kävi kyllä jonkin aikaa muskarissa ja satunnaisesti leikkipuiston vauvakerhoissa. Mutta hän ei ole käynyt taskarissa (tanssimuskari), taaperosirkuksessa,  taaperoiden bändipajassa, värikylvyssä, kantoliinaryhmässä, taaperofutiksessa eikä korvikemutsin lapsena varsinkaan imetyksen tuen illoissa. Hoplopkin on kokematta. Museokorttia ei meillä ole. Emme ole liioin suunnitelleet hänelle mitään harrastuksia. Kun jään osittaiselle hoitovapaalle, en aio minun ja lapsen yhteisinä vapaapäivinä käydä missään riennoissa. Aiomme möllöttää kotona, läheisessä, aina autiossa, leikkipuistossa ja ehkä joskus mummilassa.

Lapseni on niin pieni vielä, että mielestäni hän ei tarvitse sen enempää virikkeitä kuin mitä päiväkodissa tulee pian saamaan. Joskus tapaamme sukulaisia ja paria muuta lapsiperhettä. Ja kumpikin meidtä vanhemmista omalla ajallaan omia kavereitaan.

Mieheni kanssa mietimme, mikä meissä on vikana vai onko mitään. Perhe-elämä vaan on niin mukavaa. Emme osaisi nauttia siitä samalla tavalla, jos hengailisimme kaikki illat muiden lapsiperheiden kanssa hiekkalaatikon reunalla tai taaperon harrastuksissa. Ehkä joskus kun puoliso tai elämä yleensä väsyttää, olisi mukava ja helppo paeta tilannetta ohjelmoimalla iltansa ja vapaa-aikansa täyteen virikkeitä.