Äitiys teki minusta aikuisen naisen?!?
Kaksi vuotta sitten tähän aikaan olin ikuinen ja onnellinen vanhapiika (suunnilleen viimeistä päivää, mutta sitähän en silloin tiennyt). Tänään huomasin olevani kihloissa ja että miehelläni ja minulla on yhteinen auto, yhteinen asuntovelka ja yhteinen lapsi.
Olen huomannut, että vanhapiika-ajattelu kukoistaa vieläkin. Monen näkökulmasta saavutin aikuisuuden ja onnellisuuden ensimmäisen asteen vasta siinä vaiheessa kun raahasin mieheni sukujuhliin ensimmäistä kertaa ja lopullisen kypsymisen naiseksi vasta kotiuduttuamme synnytyslaitokselta.
Ne edeltävät 30 + vuotta olin ollut näiden ihmisten (joista osa on itseäni nuorempia) jonkinlainen ei kovinkaan vakavasti otettava ja mistään mitään tietämätön naikkonen, jota kukaan ei ollut huolinut, vailla elämänkokemusta ja onnea.
Juuri kolmekymmentä täyttäneen tuttavani mukaan ”elämästä ei voi tietää mitään, jos ei ole saanut lasta”.
Jotkut naiset pitävät sinkkunaisia uhkina, jotka epätoivoisesti havittelevat heidän miehiään.
Haloo, en ennen parisuhdearkeani istunut kotipitäjän peräkamarissa haaveillen Unelmien Prinssistä. En myöskään juuri koskaan juhlinut aamunkoittoon, shoppaillut korkokenkiä tai harrastanut epätoivoisia irtosuhteita.
Vaan opiskelin, harrastin, tein ja välillä hain töitä, asuin ulkomailla, opettelin tulemaan toimeen hyvin erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa, koin raskaita omaan ja läheisteni terveydentilaan liittyviä vastoinkäymisiä, organisoin itse koko elämäni ja tein sen erittäin mielelläni. Tämä kaikki ei kuitenkaan joidenkin mielestä vielä anna naiselle oikeutusta pitää itseään aikuisena. Enhän ollut ikinä keräillyt miehen napanöyhtää lakanoista tai kyntänyt vaunuilla sohjoa puuskuttaessani neuvolaa kohti.
Tämä ärsyttää minua erityisesti erään naisen vuoksi, joka sinkkuaikoinaan mm. pelasti ihmishenkiä kehitysmaissa (=asia, johon perheenäiti ei yleensä pysty), mutta joka typerän sukulaisensa mukaan kuului häissä lasten pöytään.
Tietysti parisuhde, raskaus ja nyt myös äitiys ovat muuttaneet elämääni paljon. Olen varmasti kasvanut ihmisenä. Ja varmasti tylsään suuntaan, onhan jokaisen päiväni tavoite saada vauva kakkaamaan. Aikuinen minusta kuitenkin tuli jo ajat sitten.