Epäonnistunut imettäjä, osa 1

Vauvani on kaksi ja puoli kuukautta vanha ja tänään keräsin rintapumpun osat kuivauskaapin hyllyltä laatikkoon vintille odottamaan vauvan pikkusisarusta tai, mitä todennäköisimmin, Facebook-kirpparille päätymistä. 

Sen jälkeen kun kuukautiseni alkoivat, vauva ei ole enää kovin usein omatoimisesti hakeutunut rinnalleni saamaan hyvin pientä määrää maitoa ja isoa määrää läheisyyttä ja rakkautta osittaisimetyksen kautta. Täysimetystä en koskaan edes päässyt kokeilemaan.

Koen jatkuvaa selittelyn tarvetta. Omille ja appivanhemmille, neuvolan terkalle, leikkipuiston vauvakerholaisille, viikottaista korvikelastiamme automarketin kassajonossa tuimasti silmäilevälle keski-ikäiselle naiselle. Jopa omalle miehelleni, joka on ollut todella ymmärtävä ja ruokkii innoissaan vauvaa pullosta.

Että yritän osittaisimettää. Että imetys ei monesta eri syystä koskaan lähtenyt käyntiin. Että en ole mikään alaluokkainen ja laiska ja sydämetön huono äiti, vaan että kyllä halusin ja yritin imettää, että lapseni saa läheisyyttä, loruttelua ja hoitoa molemmilta vanhemmiltaan. Ja että siitä ja siitä lääkäristä/kätilöstä/terveydenhoitajasta on hyvä ratkaisu tarttua korvikkeeseen.

Olen kuulunut Facebookissa seuraaviin ryhmiin: Imetyksen tuki, Osittaisimettäjät, Täyspumppaamisen vertaistuki ja Korvikemutsit. Sekä lukenut vauvafoorumin viestejä, blogeja ja niiden kommenttikenttiä. Olen lukenut, että imetysongelmat ovat asenneongelmia ja laiskuutta (pumppaus ja pullojen peseminen ja niiden sekä korvikepakettien mukana raahaaminen kun on niin rattoisaa) ja että somessa imetyksen ihanuudesta paasaavat imettäjät ovat lehmiä, joiden ainoa meriitti on tissien kapasiteetti (vaikka monet käyttävät todella paljon aikaa neuvoakseen muita pyyteettömästi).

Neuvolan perhevalmennuksessa 2/3 ajasta käytettiin imetyksen hehkuttamiseen, mutta imetysongelmia ei mainittu. Synnytyssairaalassa viikon aikana kätilö jos toinenkin neuvoi kädestä ja joskus ja pyytämättäni myös rinnasta pitäen, miten imetys ja maidon pumppaus hoituvat.

Vauvani on onnellinen ja kasvaa. Todella harva ihminen on ottanut puheeksi imettämättömyyteni. Silti soimaan itseäni minkä ehdin ja vähintäänkin joka kerta kun työnnän pulloa mikroon. Tiedän kuitenkin, että jos olisin jatkanut imetyksen yrittämistä, minulla menisi vielä huonommin. Monta viikkoa ruokimme hieman ennenaikaisesti syntynyttä vauvaa saamiemme ohjeiden mukaan täsmälleen kahden tai kolmen tunnin välein, myös öisin. Ensin imetin (vaikka imetyspunnitusten mukaan turhaan). Sitten vauva sai pullosta korviketta tai rintamaitoa. Sitten käyttelin rintapumppua. Seuraavaksi vuorossa oli pumpun ja pullojen pesua, sitten vauvan nukutusta. Ehdin usein levätä tai puuhastella tunnin ja koko rutiini oli taas aloitettava alusta.