Onneksi vauvani ei tajua vielä juuri mistään mitään, vaikka kehittyykin koko ajan. (Omaan tahtiinsa.) Jos tajuaisi, se olisi jo kovin stressaantunut, mikä sekään ei olisi hyväksi hänen kehitykselleen.

Vauvani on 7 kk, eikä käänny vatsalleen kuin vahingossa. Se ei istu tuetta, hyvä kun jaksaa soseannoksen syönnin verran syöttötuolissa nuokkua. Se ei ryömi eikä konttaa. Ei myöskään osaa sanoa ”äiti”, ajaa pyörällä tai auttaa minua kotitöissä.

Ok, vauvallamme on pieni motorinen ongelma tai hidaste, jota olemme fysioterapian keinoin jo saaneet jonkin verran voitetuksi.

Vauvakerhossa ylpeillään siitä, kuinka jollain onnistuneella menestysvauvalla oli jo 3 kk ikäisenä hampaita ja toinen kääntyi jo 2,5 kk vanhana. Kun naapuruston puolituttuja äitejä tulee vastaan ollessamme vaunu- tai nyttemmin siis jo rataslenkillä, small talk kääntyy tietysti vauvan kuulumisiin, eli siihen, mitä kullannuppumme jo osaavat tai meidän tapauksessamme eivät osaa.

Olen syntynyt 80-luvun alussa ja äitini mukaan tuolloin ei neuvolassa ketään kiinnostanut, missä iässä lapsi osasi kannatella päätään tai kontata. Kaikki saivat kehittyä omassa tahdissaan ilman neuvolakortin taulukon ja Facebookin äitisivujen luomaa painetta. (Tosin itse synnynnäisen jalkavian poteneena toivon, että olisipa jotain kiinnostanut vähän aikaisemmin kuin lopulta kiinnosti.)

Mieheni on syntynyt 70-luvulla ja hänen vauvakirjastaan puuttuvat kokonaan nykyään täysin pakolliset osiot, joihin kirjataan, milloin lapsonen on oppinut nostamaan päätään, jokeltamaan tai istumaan. Sen sijaan tilaa on varattu sivukaupalla erilaisten elämysten ja ajatusten kuvailuun, muistaakseni tyyliin ”ensimmäiset kysymykseni” ja ”ensimmäiset pelkoni”.

Kun menin ostamaan vastasyntyneellemme vauvakirjaa, huomasin, että ainakin yhdessä tarjolla olleista vaihtoehdoista oli osio, jossa vauvan kehityksen merkkipaaluja pystyi vertailemaan keskiarvoon. Sitä kirjaa en ostanut, koska meillä on jo neuvola neuvolakortteineen sekä vauvakerhon vertailuryhmä. Jos ja kun vauvastani tulee äitinsä kaltainen kömpelys, joka ei mahdu kiipeilytelineesen ja joka valitaan aina viimeisenä pesisjoukkueeseen, hänen ei tarvitse enää lukea hitaasta startistaan vauvakirjastaan. Etenkin kun on oikeasti ihan sama, oppiiko lapsi istumaan 3 kk (tunnen erään joka väittää oppineensa) vai 9 kk vanhana.

Meidän vauvalla on muuten jo hampaita ja paksut hiukset ja vaatteiden koko on 80 ja se syö kaikkea ja jokeltelee joskus. Eli ehkä se kuitenkin on suht hyvä vauva, vaikka ei olekaan saanut rintamaitoa kuin vähän. Tai ehkä puuttuva imetys ja sitämyötä huono äiti ja äitisuhde ovatkin hitaan motorisen kehityksen alku ja juuri : )