Äiti on aina huono äiti

Ei mitään paineita äiti, tai sellaiseksi mielivä. Et koskaan kuitenkaan tee yhtään mitään oikein.

Jos treenaat itsesi hyvään kuntoon pian raskauden jälkeen, et vietä tarpeeksi aikaa lapsesi kanssa ja olet itsekäs. Jos et treenaa, olet surkea lehmä, joka käyttää äitiyttä tekosyynä repsahtamiseensa.

Jos imetät (julkisesti, mikä on melko väistämätöntä, jos aiot liikkua vauvan kanssa yhtään missään), pilaat kanssaihmisten päivän tai ainakin ruokahalun julkealla käytökselläsi. Jos ruokit lastasi korvikkeella (mistä tahansa syystä), pidät tissiesi ryhtiä vauvaasi tärkeämpänä ja lapsestasi tulee tunne-elämältään häiriintynyt, tyhmä, sairas ja läski.

Jos hankit lapsen ollessasi työsuhteessa, olet itsekäs kuluerä työnantajalle, joka joutuu porsimishalujesi vuoksi konkurssin partaalle ja muuttuu niin epäluuloiseksi, ettei enää koskaan palkkaa naisia. Jos et hanki lasta, vaan keskityt muihin juttuihin, kuten uraasi, olet silti itsekäs, mutta lisäksi epänaisellinen. Jos hankit lapsen ollessasi työtön tai opiskelija, olet pummi.

Jos liikut vauvasi kanssa mammatreffeillä ja muskareissa, teet sen vain itsesi takia, koska vauvasi ei kuitenkaan tajua mistään mitään, mutta itse et kestä kotielämää. Jos viihdyt kotona, olet epäsosiaalinen ja vauvasi ei saa kylliksi virikkeitä.

Jos käyt vauvasi kanssa ostoskeskuksissa tai kahviloissa, tukit paikat kärryinesi ja vauvasi itku ja kakan haju sekä imetyksesi ovat epätoivottuja ja lisäksi vauvasi saa stressin ja tauteja kun liikutte uhkarohkeasti kodin seinien ulkopuolella. Jos et käy lähimarkettia ja lähipuistoa etäämpänä, et ota kaikkea irti äitiyslomastasi ja olet vähän tylsä ja pelokas.

Jos ostat vauvallesi minirodinit, gugguut ja tonnin vaunut, olet tuhlari ja aivoton trendien perässä juoksija. Jos vaunusi ovat kymmenen vuotta vanhat ja jälkikasvusi liikkuu äitiyspakkauksen vaatteissa tai serkultaan perityissä, automarketista joku vuosi sitten ostetuissa kuteissa, kaikki äidit eivät halua olla kavereitasi ja vauveli syrjäytyy heti alkuunsa.

Jos kotona vauvan kanssa ollessasi ehdit laittaa pihaa, lukea tenttiin tai syventyä kirjaan, kaikki tuo on pois vauvan kanssa viettämästäsi ajasta ja pyörit vain oman napasi ympärillä. Jos keskityt vain vauvaan, tyhmenet ja kadotat itsesi.

Jos tulet äidiksi nuorena, olet epäkypsä ja lapsesi tulee kärsimään, koska et ole vielä juossut kaikkia juoksujasi, etkä kerännyt riittävästi elämänkokemusta ja eikös parisuhteesikin ole vielä hieman hatara. Jos tulet äidiksi vanhana, lapsestasi tulee vammainen, häntä kiusataan mummoäitinsä vuoksi, olet liian väsynyt leikkimään lapsesi kanssa ja heräämään öisin. Lisäksi et saa koskaan nähdä lapsenlapsenlastasi.

Lapsen hankinta on maailman luonnollisin asia, jep.

 

 

 

 

Hyvinvointi Mieli Vanhemmuus Ajattelin tänään

Äitiys teki minusta aikuisen naisen?!?

Kaksi vuotta sitten tähän aikaan olin ikuinen ja onnellinen vanhapiika (suunnilleen viimeistä päivää, mutta sitähän en silloin tiennyt). Tänään huomasin olevani kihloissa ja että miehelläni ja minulla on yhteinen auto, yhteinen asuntovelka ja yhteinen lapsi.

Olen huomannut, että vanhapiika-ajattelu kukoistaa vieläkin. Monen näkökulmasta saavutin aikuisuuden ja onnellisuuden ensimmäisen asteen vasta siinä vaiheessa kun raahasin mieheni sukujuhliin ensimmäistä kertaa ja lopullisen kypsymisen naiseksi vasta kotiuduttuamme synnytyslaitokselta.

Ne edeltävät 30 + vuotta olin ollut näiden ihmisten (joista osa on itseäni nuorempia) jonkinlainen ei kovinkaan vakavasti otettava ja mistään mitään tietämätön naikkonen, jota kukaan ei ollut huolinut, vailla elämänkokemusta ja onnea. 

Juuri kolmekymmentä täyttäneen tuttavani mukaan ”elämästä ei voi tietää mitään, jos ei ole saanut lasta”. 

Jotkut naiset pitävät sinkkunaisia uhkina, jotka epätoivoisesti havittelevat heidän miehiään.

Haloo, en ennen parisuhdearkeani istunut kotipitäjän peräkamarissa haaveillen Unelmien Prinssistä. En myöskään juuri koskaan juhlinut aamunkoittoon, shoppaillut korkokenkiä tai harrastanut epätoivoisia irtosuhteita.

Vaan opiskelin, harrastin, tein ja välillä hain töitä, asuin ulkomailla, opettelin tulemaan toimeen hyvin erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa, koin raskaita omaan ja läheisteni terveydentilaan liittyviä vastoinkäymisiä, organisoin itse koko elämäni ja tein sen erittäin mielelläni. Tämä kaikki ei kuitenkaan joidenkin mielestä vielä anna naiselle oikeutusta pitää itseään aikuisena. Enhän ollut ikinä keräillyt miehen napanöyhtää lakanoista tai kyntänyt vaunuilla sohjoa puuskuttaessani neuvolaa kohti.

Tämä ärsyttää minua erityisesti erään naisen vuoksi, joka sinkkuaikoinaan mm. pelasti ihmishenkiä kehitysmaissa (=asia, johon perheenäiti ei yleensä pysty), mutta joka typerän sukulaisensa mukaan kuului häissä lasten pöytään.

Tietysti parisuhde, raskaus ja nyt myös äitiys ovat muuttaneet elämääni paljon. Olen varmasti kasvanut ihmisenä. Ja varmasti tylsään suuntaan, onhan jokaisen päiväni tavoite saada vauva kakkaamaan. Aikuinen minusta kuitenkin tuli jo ajat sitten.

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe