8kk
Silkkitassu ei poikkeuksellisesti päässyt mukaan viimeisimpään neuvolaan, joten murpelomme joutui pärjäämään kahdestaan isin kanssa. Voi sentään! Näin ollen myös 8kk-neuvola-blogipostaaminenkin jäi minun harteilleni. Enpä olekaan kirjoitellut tänne pitkään aikaan, joten mikäs siinä!
Tyttö kasvaa hienosti! Tästä ei kyllä ollutkaan epäilyksiä, koska ruoka maistuu ja menee alas runsaasti. Painoa oli 8180g (6kk neuvolassa 7690g) ja pituutta 69cm (6kk neuvolassa 66,5cm). Käyrillä mennään!
Ruuan suhteen neitimme on tosiaan osoittanut olevansa hyvin kaikkiruokainen: kaikki menee alas mitä naaman eteen laitetaan. Erityisesti mummon tekemä kana-kasvissose oli herkkua. Kumma juttu, että isin tekemä täsmälleen samanlainen sose ei maistu yhtä hyvin… Tästä se sitten alkaa, mummon ruokien suosiminen. Lihoista kana ja possu on testattu ja hyväksi todettu. Seuraavana varmaan kokeilemme kalaa. Mitään allergioita ei ole ainakaan vielä ilmennyt, joten elämme siinä toivossa, että niitä ei tulisikaan. Itse emme ole kovin ruoka-aineallergisia kumpikaan Silkkitassun kanssa, joten mahdollisuudet tähän ovat hyvät.
Liikkuminen sujuu tällä hetkellä vielä pääasiassa ryömimällä (ja pummaamalla isältä sylikyydin puppy eyeseja räpsytellen), mutta ihan ensimmäiset konttaussentitkin on otettu. Joka tapauksessa lopullinen kontaamaan lähteminen ei ole kaukana. E menee usein omatoimisesti konttausasentoon ja pylly nousee välillä hurjan korkealle ilmaan 🙂 Vielä kun tajuaisi liikuttaa niitä käsiä…
Isin tyttö. Kuvan otti Silkkitassu.
Pinsettiotetta E esitteli nappaamalla helmen lääkäritädin kädestä, ennenkun hän sitä oikeastaan ehti edes tarjota otille. Pinsettiotteen onnistuminen on kyllä monesti todettu jo kotonakin, neiti kun nappaa lattialta kaikki pikkukivet ja muut roskat suuhun silmänräpäyksessä. Ja sitten protestoidaan kovaäänisesti, kun isi ei anna syödä kiviä. Julmaa.
Suojaheijasteet istuessa tulevat sivuille ja eteen, mutta ei vielä täysin taakse. Kauaa ei siis enää mene siinäkään, kun tyttö jo istua tönöttää turvallisesti :) Jotenkin tuntuu, että nyt on kauheasti näitä ”melkein, mutta ei ihan” juttuja! Pelottaa, millainenkohan kehitysharppaus tässä oikein on tulossa kohta. Tunnistanko enää tyttöä omaksi ollenkaan?
Kesä <3
Kaikenkaikkiaan kehitys näyttäisi menevän ihan oikeassa tahdissa ja lääkäri totesikin, että 10kk neuvolalle ei ole tarvetta, ellei itse sinne väkisin haluta. Tuskinpa halutaan. Seuraavaksi onkin siis jo 1v-neuvola vuorossa! MIHIN se aika on oikeasti mennyt? Ihan järjetöntä!
Muuten neitimme on aika ihastuttava. Ei juuri itkeskele turhia, on tyytyväisen ja onnellisen oloinen ja keksii joka päivä mitä hurmaavimpia uusia asioita. Lähiaikoina erityisesti on huvittanut E:n esiin pilkistävähuumorintaju. Olen nyt jo muutaman kerran Elisaa nukuttaessa (ja itse pinnasängyn reunalla pilkkiessä) havahtunut siihen, kun E laittaa tuttinsa suuhuni ja nauraa räkäisesti päälle :) Mainio tapaus.
8kk nöppänä.