”Hähää, en tuukkaan vielä!”
Eilen alkoivat supistukset neljän-viiden aikoihin illalla. Eivät ne kipeät, mutta sellaiset että kohtu kiristyi aina kahdeksi minuutiksi. Näitä tuli 3-10 minuutin välein iltakymmeneen asti eli noin kuusi tuntia. Soitin varmuuden vuoksi synnärille ja kysyin, että uskaltaako tässä nukkua vai pitäisikö tulla näytille. Vastaus: ”Sitten kun et pärjää kotona kipujen kanssa. Kyllä tiedät sitten kun on aika lähteä. Kivut kyllä tulee. Älä kellota vaan mene nukkumaan.” Okei… No luotetaan siihen sitten…
Rupesimme sitten nukkumaan (S katsoi kolmeen asti LoL-turnausta, mutta oli kyllä sängyssä). Supistukset voimistuivat ja alkoivat tuntuakin. Arvioin, että yöllä supistusten väli oli noin 7 minuuttia ilman kelloa. Sain hetkeksi unta kuunneltuani aikani Nickelback:iä, mutta kahden aikoihin päätin laittaa TENS-laitteen käyntiin, kun supistukset tuntuivat jo alaselässä ja ristiselässä kipeinä (kipuasteikolla 1-10 kipu oli ehkä 3). Makoilin sängyllä ja välillä nousin kävelemään makuuhuoneessa. Välillä tuli viisiminuuttisia supistuksia, välillä kahdeksan, kestoa supistuksilla oli aina minuutin tai kaksi.
Puoli viiden aikoihin ajattelin yrittää nukkua minkä kykenin ja heräsinkin puoli seitsemältä muutamaan kivuliaampaan supistukseen, johon TENS:n perusmoodi ei enää purrut unessa. Nousin syömään. Kipu oli voimakkuudeltaan ehkä 4 tai 5. Supistukset eivät kuitenkaan enää tulleet kuin 15 minuutin välein. Lopulta yhdeksän ja kymmenen aikoihin ei enää tuntunut kuin supistus kerran puolessa tunnissa. Soitin synnärille kun kipeitä supistuksia oli tullut 12 tuntia, eli kymmenen aikoihin. ”Vauva liikkuu kuitenkin ja lapsivesi ei ole mennyt, joten ei hätää. Rauhassa odottelet napakoita supistuksia”
Menin suihkuun, supistukset loppuivat oikeastaan kokonaan.
Kävimme kaupassa koko porukka ja muutamia kipeitä supistuksia (jouduin pysähtymään hengittelemään) tuli matkalla, mutta ei enää säännöllisiä… Nyt olemme äidin kanssa leiponeet pullaa ja omenapiirakkaa ja odotelleet supistusten uudelleen alkamista… No, ainakaan kipu supistuksista ei ole hävinnyt nyt kun se on alkanut… Mutta mitä tämä tälläinen jahkailu oikein on? Mistä tästä nyt tietää onko synnytys käynnissä vai ei..? Ei kai tässä auta kuin odottaa ja toivoa että tarvetta ponnistaa ei tule ennen kuin kipu on kovaa enkä sitä kotona uskalla kestää.
Tänään on rv 40+3. Ja enkelien ja lasten päivä. Hyvä päivä syntyä, vai mitä?
S kuvasi pihalla. Kiivi poseeraa tyylikkäästi.