VIHDOIN!

Kaksi kuukautta kovaa harjoittelua ja niiiiin lähellä -käyntejä. Vihdoin lauantai iltana se sitten tapahtui. Meidän vauva kääntyi selältään mahalleen!

Äiti tästä innoistui vähän turhan kovaäänisesti, kun sivusilmällä näin tapahtuman ja E tietenkin parahti heti itkuun! 🙂 No onneksi itkeminen loppui nopeasti ja E alkoi harjoittelemaan lisää tätä uutta taitoa ja pyörii nyt sitten maassa ja pinnasängyssään ihan intona. 😀 Mahallaan olo ei vauvasta ole edelleenkään mieluisaa, joten nykyään ei sitten mitään muuta tehdäkään kuin käännellä E:tä takaisin selälleen, kun itku mahallaan alkaa. 

E kyllä osaa kääntyä takaisin selälleen itsekin, jos vain kädet eivät jää pahasti. Neuvolatäti kovasti sanoo, että se on vain vahinko, mutta kyllä se minusta tajuaa, että jos pään kallistaa tarpeeksi kenoon niin sitten kellahtaa takaisin selälleen. 🙂

Niin ja ikää on nyt melkein 5,5kk.