Äiti kameran takana

Minulla on hyvin erilainen ote valokuvata asioita kuin miehelläni. Uskokaa tai älkää, mutta harrastin valokuvausta ennen kuin tapasin KaneliS:n. Nykyään on aika harvinaista herkkua, että pääsen käsiksi meidän kameraan tai löydän aikaa kuvata JA jälkikäsitellä kuvia. Kävin varmaan kuukausi sitten kuvaamassa luontoa Jyväsjärven rannalla (olen mieltynyt macrokuvaukseen), enkä ole niitä kuvia nähnyt vielä edes itse. Nytkin kamera huitelee miehen matkassa. No enhän minä sillä tietenkään elantoa tuo pöytään, joten ehkä ihan kohtuullistakin olettaa että hän sitä kameraa käyttää enemmän. Kuten myös tietokonetta. 

Mutta jotta taidot eivät täysin katoa (mikä S, mikä A ja mikä M ja mitä näillä tehdään...), nappasin Padasjoki-Järvenpää turneella tytöstämme muutaman kuvan. Konttasin hänen perässään lattian rajassa ja yritin vangita edes hippusen neidin kauneudesta ja lumovoimasta valokuvaan. Eihän ne nyt tainneet ihan teräviksi muodostua, mutta tykkään niistä ihan hirmuisesti. Ihan tässä liikuttui, kun kuvia selailin. Meillä on tuollainen ihana tyttö, joka saa ihan hirmuisesti rakkautta osakseen.

Kommentit

Kath

Niin kauniit silmät <3

Silkkitassu

Ne on. Isiltään saanut nuo pitkät ja tummat ripset. Miten pitkään muuten voi mennä et oikea silmien väri paljastuu? Meinaan kun odotettiin vähän vihreä silmäistä muksua, mutta kyllä noi kovasti sinisen harmailta näyttävät niin kuin minullakin. Ei niissä mitään vikaa siis ole, kunhan mietiskelen. :)

Kath

Mä jostain muistan lukeneeni, et kaks vuotta.. Jos en nyt ihan väärin muista :D mäki kovasti odotan et muuttuuko pojan silmen väri, toivottavasti ei. Nyt ne on niin ihanan siniset :)

Papris
Odotusta ja opiskelua

Teidän tyttö on edelleen kaunein tyttölapsi, jonka olen kuunaan nähnyt! Muistan jo ihan niistä ensimmäisistä kuvista noi kauniit silmät ja huulet, hänestä tulee kyllä aikamoinen hurmaaja isona! :)

Silkkitassu

<3 ihana kommentti! tuli hyvä mieli. Ja ollaan kyllä ihan samaa mieltä. 

Kommentoi